Taorminan tietoisuuskonferenssi ja Anil Sethin tutkimukset

Katsaus tietoisuuden tutkimuksen jäävuoren huippuun

The Science of Consciousness -konferenssi (TSC) on merkittävä tietoisuuden tutkimuksen foorumi, joka on houkutellut osallistujia eri tieteenaloilta ympäri maailmaa jo 29 vuoden ajan. Se on suurin ja pisimpään jatkunut tapahtuma tällä alalla. Vuosittain eri maissa ja paikkakunnilla järjestettävä TSC tarjoaa kattavan yleiskuvan tietoisuuden tieteen ja tutkimuksen nykytilasta.

Minun havaintoni on, että näiden vuosikymmenten aikana tietoisuuden tutkimuksesta on tullut salonkikelpoista useimmissa tieteenaloissa. Vielä 90-luvulla sitä pidettiin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä filosofien ajanvietteenä ja epätieteellisenä spekulointina. Kuitenkin neurotieteen kyvyn myötä tunkeutua yhä syvemmin aivojen kognitiivisiin toimintoihin, tietoisuuden tutkimus on saanut yhä vahvemman jalansijan akatemiassa myös niissä tiedekunnissa, joihin sen ei ole perinteisesti katsottu istuvan kovin hyvin.

Tänä vuonna tietoisuustieteen konferenssi pidettiin Sisilian Taorminassa, antiikin aikaisessa vuoristokaupungissa, toukokuun lopulla. Mahtavat maisemat ja inspiroiva ympäristö antoivat lisävoimia tähän vaativaan opiskelujaksoon. Viikon mittainen tapahtuma käsitti työpajoja, puheenvuoroja, posteriesityksiä ja sosiaalisia keskustelutapahtumia, joiden tarkoituksena on edistää monitieteistä tietoisuuden tutkimusta. Mukana oli satoja esityksiä ja osallistujia. Osallistuin kevätlomallani ensimmäistä kertaa konferenssiin teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkäsen kanssa. Pitkänen piti tilaisuudessa oman esityksensä kvanttibiologiasta ja Topologisesta Geometrodynamiikasta.

Pääpuheenvuoroissa (keynotes) tunnetut tietoisuuden tutkimuksen asiantuntijat ja popularisoijat David Chalmers, Sir Roger Penrose ja Anil Seth jakoivat ajatuksiaan. Chalmers, joka on tunnettu ”tietoisuuden kovan ongelman” termin määrittelijänä, ja Penrose, joka on tehnyt merkittävää työtä kvanttifysiikan alalla, ovat molemmat tärkeitä hahmoja tietoisuuden tutkimuksessa. Anil Seth on tunnettu työstään tietoisuuden ja aivojen toiminnan yhteyden ymmärtämiseksi. Lisäksi plenaaripuheenvuoroissa Stuart Hameroff ja Jim Al-Khalili keskittyivät kvanttiaivojen biologiaan. Hameroff on yhdessä Penrosen kanssa tuonut tunnetuksi mikrotubuuliteoriaa, jossa pienet putkilonmuotoiset molekyylit, jotka muodostavat suurimman osan solujen biologisesta rakenteesta, voisivat olla kvanttilomittuneessa tilassa ja siten tarjota selityksen tietoisuudelle. Tämä laajempi viitekehys tietoisuuden selittämiseksi, Orch-OR (Orchestrated Objective Reduction), mainittiin usein konferenssissa, ehkä osittain Penrosen tunnettuuden vuoksi. Samoin Chalmersia siteerattiin paljon.

Jim Al-Khalili, The Science of Consciousness, Taormina, 2023

Konferenssin puhujat käsittelivät monia aiheita, kuten tietoisuuden neurologiset perusteet, ruumiillistunut kognitio, integroitu tieto, vapaan energian periaate, disjunktivismi (teoria havaintojen ja hallusinaatioiden erottamisesta), unet, intentionaalisuus, ensimmäisen persoonan kokemukset, anestesia, psykedeelit, eläinten kognitio, kvanttibiologia, amputoidut raajat ja haamutuntemukset, uskonnolliset ja eettiset näkökulmat tutkimuksissa, tietoisuuden tilojen muutokset synnytyksessä, aikatietoisuus, fenomenologia (kokemusten tutkimus), tekoäly, robotiikka ja paljon muuta. Esitysten sisällöstä abstrakteineen voi lukea osoitteesta: https://tsc2023-taormina.it/assets/images/TSCTaormina2023.pdf

Samaan aikaan pidetyissä sessioissa (concurrent sessions), jotka koostuivat noin 200 sessiosta, osallistujat jakoivat omia tutkimustuloksiaan ja ideoitaan pienemmissä ryhmissä luokkahuoneissa. Myös juliste-esitykset (poster presentations) olivat mielenkiintoisia. Ne sisälsivät noin 60 esitystä, joissa tutkijat ja opiskelijat esittelivät tutkimustuloksiaan visuaalisessa julistemuodossa. Juliste-esitykset erosivat muusta konferenssin sisällöstä paljon vapaammin valituilla aiheilla, pienemmän, usein itsenäisesti tutkivien yksilöiden tekemän työn muodossa.

Aiheina olivat esimerkiksi ”Psykedeelitutkimus terapiassa”, ”Voiko NDE ja AI auttaa meitä paljastamaan mielen kvanttiluonteen?”, ”Henkisten ja metafyysisten tekniikoiden käyttö tuonpuoleisen kanssa kommunikoinnissa”, ”Tajunnan ulottuvuudet”, ”Ei-itse buddhalaisuudessa ja kartesiolainen teatteri” sekä ”Tietoisuus – Reinkarnaatio – Evoluutio.”

Juliste-esitykset Taorminan tietoisuuskonferenssissa

Erilaisten käsittelytapojen ja aiheiden runsaus yllätti minut. Sain hyvän kuvan tietoisuuden tutkimuksen kentän laajuudesta ja siitä, millaisella arsenaalilla ongelmaa pyritään ratkaisemaan. Se ei ole vain filosofista älyllistä määrittelyä ja vanhojen ideologioiden välistä sapelinkalistelua, vaan monitieteellinen kansainvälinen massiivinen projekti, joka yhdistää valtavan määrän ihmisiä eri aloilta jo vuosikymmenien ajalta.

Anil Seth – Kontrolloitu ennustava hallusinaatio mielen teoriana

Nostan tässä artikkelissa yhden pääpuhujista esiin. Anil K. Seth on brittiläinen kognitiivisen ja laskennallisen neurotieteen professori Sussexin yliopistossa. Hän toimii yhdessä Sackler Centre for Consciousness Science -keskuksen johtajana ja Neuroscience of Consciousness -lehden päätoimittajana. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita suosituissa julkaisuissa ja pitänyt TED-puheita. Akateemisten ja tutkimuksellisten tehtäviensä lisäksi Seth tunnetaan tietoisuustieteen alalla tehdystä yleisölle suunnatusta työstään dokumenttielokuvien, kirjojen ja haastattelujen muodossa. Hänen pääasiallinen tutkimusalueensa keskittyy tietoisuuden neurologisten ja kognitiivisten perustekijöiden, kuten itsen, ymmärtämiseen.

En ole vielä löytänyt konferenssin videotallenteita, mutta vastikään julkaistu Sethin “Within reason” podcast-jakso kertoo hyvin hänen lähestymistavastaan aiheeseen:

Lyhyesti tiivistettynä Seth on neurorealisti. Neurorealismi on filosofinen kanta, jonka mukaan paras tapa ymmärtää subjektiivisten kokemustemme ja tietoisuutemme luonnetta on tutkia aivojen sisäistä toimintaa. Se korostaa, että tietoisuuden ilmiöt ovat yhteydessä aivojen toimintaan, ja että nämä yhteydet voivat tarjota oivalluksia tietoisuuden luonteesta.

Sethin työ on pitkälti neuroreduktionistinen. Neuroreduktionismi on lähestymistapa, joka pyrkii selittämään tietoisuuden ja sen ilmiöt yksinkertaistamalla ne aivojen toiminnaksi. Reduktionismi tarkoittaa ilmiöiden yksinkertaistamista ja palauttamista mahdollisimman yksinkertaisiin komponentteihin, jotka kuitenkin sisältävät tarpeeksi rakenteita, jotta ne mahdollistavat esimerkiksi tietoisuuden eri muotojen ja toimintojen systemaattisen kuvaamisen ja mittaamisen.

Tarkasti kohdistetuilla jännitepiikeillä, kemiallisilla aineilla, psykologisilla testeillä, meditaatioistunnoilla yhdistettynä antureihin ja muihin kuvantamislaitteisiin voidaan helposti luoda koetilanteita ja tehdä kvantitatiivista tutkimusta, joka täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Koska neuronien ja aivojen toimintaa manipuloimalla voimme aiheuttaa paljon tietoisuuden raja-alueisiin liittyviä ilmiöitä kuten unen ja tiedottomuuden, ruumiista irtautumisen, hypnoosiin, harhakuviin ja aistimuksiin liittyviä tiloja, on yksinkertaisinta päätellä, että neuroneilla on keskeisin rooli tietoisuuden selityksessä.

Neurobiologiset tietoisuuden selitysmallit ovat luultavasti kaikkein suosituimpia tieteilijöiden ja akateemikkojen keskuudessa. Mutta kuten konferenssi näytti, neurotieteen selitykset ovat kaukana laajasta konsensuksesta. Meidän tulisi pystyä selittämään laaja joukko ilmiöitä ja ihmisen sisäisiä kokemuksia aukottomasti ja ymmärrettävästi. Kokemukset ovat yksilöllisiä ja selitettävien ilmiöiden ja selitysvaihtoehtojen lukumäärä on valtava, joten konsensuksen saavuttaminen tällä alalla on äärimmäisen haastavaa.

Seth tutkii, kuinka kokemuksemme omasta kehollisesta minuudestamme voidaan ymmärtää ennakoivan säätelyn kautta, joka keskittyy kehomme sisäosien kontrollointiin. Tätä allostaattista säätelyä (stressireaktioiden pitkäaikaisen, kasautuvan vaikutuksen säätely) käytetään ylläpitämään kehomme sisäistä tasapainoa ympäristön muutosten keskellä. Mieleemme heijastunut jatkuvalta tuntuva kokemus eli tietoisuus on eräänlainen kontrolloitu hallusinaatio Sethin mukaan.

Vaikka Sethin teoria on perusluonteeltaan fysikalistinen, se viittaa toisaalta syvään yhteyteen mielen ja aineen välillä. Toisin kuin Descartesin vanha oppi, joka erotti mielen ja ruumiin toisistaan, Sethin mukaan meillä on tietoisuus juuri siksi, että olemme organismeja. Tämä tarkoittaa, että tietoisuutemme ja minuutemme kokemus on syvästi yhteydessä kehomme biologiseen ja fysiologiseen toimintaan. Tämä yhteys on niin syvä, että se määrittää kokemuksemme itsestämme ja maailmasta.

Kehollinen minuus kokemuksena ei ole vain aistien tuottamaa tietoa, vaan se on myös yhteydessä siihen, miten kehomme toimii ja reagoi ympäristöön. Esimerkiksi, jos tiedämme, että olemme juuri lähdössä juoksemaan, kehomme alkaa valmistautua tähän toimintaan jo ennen kuin aloitamme juoksun. Tämä ennakoiva säätely vaikuttaa siihen, miten koemme kehomme ja itsemme. Tulkitsemme, kuulemme ja näemme asioita hyvin konkreettisesti sen mukaan, mitä ennalta odotamme tapahtuvan. Tästä on “Within reason” podcastissa hieno esimerkki kohdassa 47:00 (katso myös Sethin TED-puhe 18.7.2017, kohdasta 6:10).

Taorminan pääpuheenvuorossa Seth lainasi tunnettua mielenfilosofiaa, Thomas Nagelia:

Organismilla on tietoisia mielen tiloja, jos ja vain jos on jotain, jollaista on olla tuo organismi – jollaista on olla organismille.

Tämä lausunto on Nagelin tunnetusta esseestä ”What Is It Like to Be a Bat?” (Millaista on olla lepakko?). Nagel esittää, että tietoisuuden keskeinen piirre on subjektiivinen kokemus tai se, millaista on olla tietty olento. Toisin sanoen, olennolla on tietoisuus, jos sillä on oma, yksilöllinen kokemus olemassaolostaan ja ympäristöstään. Tämä on tunnusomaista, kun puhutaan tietoisuuden tutkimuksesta ja filosofiasta, jossa korostetaan tietoisuuden subjektiivista luonnetta.

Anil Seth, The Science of Consciousness, Taormina, 2023

Taorminan konferenssissa ympäristön ja yhteisön piirre tietoisuuden määrittelijänä tuli vahvasti esiin tietoisuuden teorioihin liittyvän äänestyksen tuloksena. Eräässä vaiheessa yleisökysymysten aikaan eräs nuori nainen lauloi luennosta inspiroituneena mikrofoniin kauniin hymnin. Tämä jäi erityisenä hetkenä mieleen, jota koko kongressisali jäi hiljaisena kuuntelemaan. Ymmärsin, että näinkin heterogeeninen ihmisjoukko voi ryhmäytyä varsin lyhyessä ajassa ja kokea itseyttä yhteisöllisyyden kautta.

Miten tehdä selkoa tietoisuuden teorioiden viidakossa?

Viikon eräs mielenkiintoisimmista aktiviteeteista oli äänestys kahdeksantoista tietoisuuden teorian välillä. Se oli leikkimielinen, tulevaisuuden tutkimukseen jonkinlaisen maamerkin antava, mutta ei missään mielessä konsensusta tavoitteleva poliittinen äänestys.

Vuosi sitten Anil Seth oli kollegansa Tim Baynen kanssa kirjoittanut Nature-lehteen artikkelin, jossa he ruotivat tietoisuuden teorioita (Theories of Consciousness, 05/2022). Artikkelissa he kirjoittavat:

Viime vuosina tietoisuuden biologista ja fyysistä perustaa koskevien teorioiden määrä on kasvanut huomattavasti. Hyvät teoriat ohjaavat empiiristä tutkimusta, mahdollistavat datan tulkinnan, uusien kokeellisten tekniikoiden kehittämisen ja kyvyn manipuloida kiinnostuksen kohteena olevaa ilmiötä. Itse asiassa vain teorian avulla empiiriset löydökset voivat lopulta tarjota tyydyttävän ymmärryksen ilmiöstä. Tietoisuuden kohdalla ei kuitenkaan ole selvää, miten nykyiset teoriat liittyvät toisiinsa tai voidaanko ne erottaa empiirisesti.

Mietin tätä nimenomaista kohtaa Taorminassa. Kukin teoria vaikuttaa antavan jotain tärkeää kokonaisuudelle, mutta suurin osa teorioista yksinään vaikuttaa liian rajoittuneilta kuvaamaan tietoisuutta. Toisaalta, jos emme kykene sopivalla tavalla rajaamaan tietoisuuskäsitettä, on se ongelma myös teorioille, koska niiden täytyisi ottaa huomioon ehkä kohtuuton määrä ilmiöitä. Jotkut tietoisuuden teoriat potevat jonkinasteista Kaiken Teorian syndroomaa.

Anil Seth ja Tim Bayne keskustelevat Naturen artikkelissa neljästä merkittävästä teoreettisesta lähestymistavasta tietoisuuteen, nimittäin korkeamman järjestyksen teorioista (Higher Order Theories), neurobiologisista globaalin työtilan teorioista (Global Workspace Theories), paluun ja ennakoinnin prosessointiteorioista (Re-entry Predictive Process Theories) sekä integroidusta informaatioteoriasta (Integrated Information Theories). Heidän tarkoituksenaan on kuvata “kunkin lähestymistavan keskeiset ominaisuudet määrittämällä, mitä tietoisuuden aspekteja ne ehdottavat selittävänsä, mitkä ovat niiden neurobiologiset sitoumukset ja mitä empiirisiä tietoja niiden tueksi esitetään.”

Seth ja Bayne esittävät, kuinka teorioiden sisäisten väitteiden perusteella voimme erottaa teoriat toisistaan. Lisäksi he kertovat artikkelissa kolme tapaa, joilla teorioita on edistettävä, jotta saadaan aikaan kypsä teorian testauksen ohjelma tietoisuuden tutkimisessa. Kolme tapaa ovat iteratiivinen kehittäminen, testaaminen ja vertailu.

Pohdintaa rajanvedoista

Neurobiologiset ja psykologiset tutkimukset osaltaan keskittyvät näyttämään, miten ihmismieltä on helppo huijata loputtomin eri tavoin. TED-puheet ja luennot sisältävät paljon demonstraatioita, joissa arkinen intuitio kyseenalaistetaan.

Neuraalisten tietoisuuden teorioiden mukaan biologinen koneisto on luotu ennustamaan aistisyötteitä enemmän kuin luomaan maailmasta täydellisen realistista kuvaa. Puhutaan ”ennustavan koodauksen” teorioista. Tämä on yksi tapa, jolla aivot voivat optimoida resurssien käyttöä – sen sijaan, että prosessoisivat kaiken aistitiedon joka hetki uudelleen, ne voivat ”täyttää aukot” ennustuksilla perustuen aiempaan tietoon ja kokemukseen.

Energiataloudellisesti riittää, että mieli aivojen kautta kykenee sopeutumaan sekä kehon sisäisen että sen ulkopuolisen ympäristön eri nopeudella muuntuviin olosuhteisiin. Tämä aisteja ja havaintoja koskeva illuusio ja hallusinaatio periytyisi suoraan myös kokemukseen itsestä ja tietoisuudesta. Eli meillä toki olisi kokemus tietoisuuden ja minän jatkumosta, mutta samalla tavalla kuin emme tiedosta normaalisti silmien sakkadista, nykivää liikettä, niin aivot tuottavat lähes kaikesta, myös minästä ja tietoisuudesta mentaalisti koettavan jatkumon. Teorian mukaan tuntu jatkumosta olisi todellisuudessa rajatun erillisten tilojen yhteen liimattu kokonaisuus, jossa diskreettisyys katoaa keskiarvoja generoivien solukerrosten alle. Me koemme jälkijättöisesti rakennetun tajunnan tilan, joka kompensoidaan keskiarvoisella ennusteella maailmasta. Pääsemme reaaliaikaiselta tuntuvaan todellisuuskuvaan.

Riittääkö sähkökemiallisten reaktioiden nopeus valtavassa neuronien verkostossa aiheuttamaan jatkumotunteen vai joudutaanko mukaan ottamaan kvanttitason ilmiöt, jotka toimivat nopeudeltaan ihan omassa luokassaan? Toinen tekijä liittyy itsetietoisuuteen ja siihen, että pystymme ajattelemaan ajattelua, tiedostamaan, että olemme tietoisia olentoja. Riittävätkö neuronimallit kuvaamaan tätä itsetietoisuuden puolta? Onko reflektio fundamentaaliominaisuus tietoisuuden kannalta? Korkeamman järjestyksen teoriat esittävät, että itsereflektio on keskeistä tietoisuudelle, ainakin ihmisistä puheen ollen. Silloin aivoista täytyisi löytyä neuroneista koostuvat suuremmat yhteispelissä toimivat verkostot ja aivolohkot, jotka hoitavat korkeamman tason kognitiivisia toimintoja. Tätä taas käsitellään globaalin työskentelytila-teorioiden avulla.

Voidaan ajatella, että pelkkä aistimuistijälkien aktivointi ei riitä, vaan itsen kokemukseen liittyisi lingvistinen, prosessoitu maailmankuva, joka sekoittuu sopivassa suhteessa aistisyötteisiin. Mutta millaisella aivojen rakenteella tämä mahdollistuu ja vaatiiko jopa ihmisaivot useiden vuosien kehityksen lapsuudessa, jolloin tarpeeksi suuri määrä aistisyötteitä saa ihmisessä kehkeytymään uudenlaisen tietoisuuden tai tajunnan asteen? Tällöin puhutaan emergenteistä teorioista.

Jos kuitenkaan aine itsessään ei voi luoda kokemusta itsestä ja tietoisuudesta, niin meidän täytyisi olettaa, että on olemassa jokin aineesta erillinen substanssi, joka mahdollistaa tietoisuuden. Sen lisäksi joudumme pohtimaan, millaisessa suhteessa materiaan tuo substanssi olisi. Rakentaako se sama substanssi alkeishiukkasista lähtien solut, eläimet, planeetat ja galaksit? Vai onko henki ja materia toisistaan erillisiä substansseja? Tässä vaiheessa panpsykistiset, dualistiset ja substantiaaliset teoriat astuvat esiin. Ja koska ihminen ei voi kasvaa erossa sosiaalisesta ympäristöstä, on mahdollista, että peilikuva itsestä ja minästä tietoisuus mukaan lukien on erottamattomasti linkittynyt yhteisölliseen aspektiin. Tämän mukaan ympäristö määrittelisi lopulta minän, jota tutkitaan sosiaalisen lähestymistavan teorioissa. Taorminan äänestyksessä, ehkä vähän yllättäen sosiaalinen lähestymistapa tietoisuuden teoriana voitti.

Muun muassa tällaisten ominaisuuksien avulla voimme tehdä rajavetoja ja määritellä tietoisuuden teorioita, jotta aihetta voidaan lähestyä järkevästi.

Taorminan ja Sethin listojen yhdistäminen

Tietoisuuden tutkimus on poikkitieteellinen ala. Anil Sethin esittämä lista tietoisuuden teorioista (22 kappaletta) on hänen oman neurotieteellisen taustansa takia keskittynyt kyseiselle alueelle. Osa tieteellistä “lobbaus”työtä on tällaista konsensusta tavoittelevaa ryhmittelyä, jolla pyritään nimeämään kunakin aikana tietyssä piirissä lupaavimmiksi koetut teoriat ja jättämään muut ulkopuolelle. Taorminan lista on geneerimpi, mutta suppeampi (18 kappaletta).

Olen yhdistänyt Taorminan ja Anil Sethin listat taulukoiksi, joista käy ilmi myös tietoisuusteorioiden filosofisideologinen kanta ja kehittäjät. Lisäksi olen historiallisen kontekstin esilletuomiseksi lisännyt taulukkoon varhaisempia teorioita, vaikka nykymittapuun mukana ne ovat enemmän filosofisia näkökulmia tietoisuuden selitykseen kuin pitkälle kehitettyjä moderneja teorioita.

On kuitenkin muistettava, että lista on vain viitteellinen. Todellisuudessa teorioita on olemassa satoja, ehkä jo tuhansia; kullakin tutkijalla on omat näkökulmansa ja vivahteensa tarjottavana aiheeseen. Pieni muutos, lisäys tai poikkeus olemassa olevaan teoriaan luo aliteorian tai teorian yleistyksen. Lisäksi ei ole missään kovin tarkasti määritelty, mikä on teoria tietoisuudesta puheenollen. Puolivillaiset arvelut ja hypoteesit eivät vielä sovellu tieteelliseksi teoriaksi. Osa työtä on kehittää “teoriaa” siihen pisteeseen, että sitä voidaan aidosti kutsua teoriaksi.

Vaikka onkin hyödyllistä ymmärtää erilaisia teorioita tietoisuudesta, jokaisen teorian arvo on riippuvainen sen kyvystä selittää tietoisuutta ja sen ilmiöitä. Tämä tarkoittaa, että teorian uskottavuus on riippuvainen sen empiirisestä tuesta ja sen kyvystä tehdä testattavissa olevia ennustuksia. On kuitenkin pidettävä huolta, että tämä tieteellinen periaate ei luo tietoisuuden tutkimukseen sellaista kuilua, jossa vain pienen alan asiantuntijat päättävät mitä tietoisuus on ja loput joko uskovat tai eivät usko siihen. Tietoisuus on kuitenkin perimmiltään jokaisen ihmisen arkinen kokemus ja siksi teorian tulisi linkittyä saumattomasti siihen, miten introspektiivisesti empiria huomioiden voimme tutkia tietoisuutta ja mieltä.

Teorioiden kategorisointi

Tietoisuuden teoriat voidaan ryhmitellä monin eri tavoin. Esimerkiksi, jotkut teoriat keskittyvät tietoisuuden biologisiin tai neurologisiin mekanismeihin (kuten globaali työskentelytila), kun taas toiset teoriat keskittyvät tietoisuuden filosofisiin tai metafyysisiin aspekteihin (kuten panpsykismi). Teoriat voivat mennä limittäin useamman pääkategorian kanssa. Olen käyttänyt kategorisointia, joka on tuttu modernin tietoisuuden tutkimuksen kirjallisuudessa.

Kunkin pääkategorian kohdalla on pieni kuvaus sen alle sijoittuvista teorioista. Kustakin teoriasta on esitetty sen pääväite tietoisuudesta ja ideologinen taustaoletus. Lisäksi on mainittu vuosiluku, joka viittaa ajankohtaan, jolloin teoria on ensimmäisen kerran esitetty tai kun se on saavuttanut laajempaa tunnustusta. Lista sisältää myös linkit lähteisiin, joissa teorioista kerrotaan lisää. Teorioita on mainittu yhteensä 45 kappaletta.

Kategorisoinnilla on tarkoitus luoda jonkinlainen ymmärrys sille, miten teoriat liittyvät ja toisaalta poikkeavat toisistaan. Toivottavasti tästä on apua tietoisuuden teorioiden vertailusta, yhden aikamme kovimman ongelman sisällöstä kiinnostuneille ja oman tietoisuutensa olemassaoloa ihmetteleville.

Taulukot

Ylemmän tason kognitiiviset teoriat

Nämä fysikalistiset, monistiset teoriat pyrkivät selittämään tietoisuuden olemusta ja luonnetta yksityiskohtaisten kognitiivisten mallien kautta. Ylemmän tason kognitiiviset teoriat keskittyvät siihen, kuinka yksilön mieli prosessoi ja organisoituu erityyppisiä tietoja tuottaakseen tietoisuuden kokemuksen. Yleisesti ottaen nämä teoriat korostavat metakognitiivista prosessointia – ajattelua ajattelusta tai tietoisuutta omista mentaalisista tiloista.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
1	Higher-Order Thought	Tietoisuus riippuu alemman tason mentaalisten tilojen representaatioista. Tietoisuus on prosessi, jossa aivot muodostavat toisen tai korkeamman asteen ajatuksia ensimmäisen asteen mentaalisista tiloista (1990)	David M. Rosenthal¹, Rocco J. Gennaro²
2	Self-Organising Meta-Representation	Tietoisuus on itsejärjestäytyvän metarepresentaation tulosta (2000)	Axel Cleereman³, Tom McClelland⁴, Uriah Kriegel⁵
3	Attended Intermediate Representation	Tietoisuus riippuu aivojen keskitason representaatioiden huomion vahvistuksesta (2000)	Jesse Prinz⁶, Jacob Beck⁷, Richard Brown⁸

Globaalin työskentelytilan teoriat

Nämä ovat tietoisuuden teorioita, jotka painottavat tietoisuuden kokemuksen merkitystä laaja-alaisena ja yhteensovittavana prosessina aivoissa. Globaalin työskentelytilan teorioiden mukaan tietoisuus ei ole paikannettavissa yhteen tiettyyn aivojen osaan, vaan se syntyy monimutkaisten ja dynaamisten neuroverkostojen yhteistoiminnan seurauksena.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
4	Global Neuronal Workspace	Tietoisuus riippuu sytytyksestä ja laajasta levittäytymisestä sekä aivojen prosessien yhteen liittämisestä neuronisessa globaalissa työtilassa. Neurotieteellinen / Fysikaalinen monismi (1980)	Stanislas Dehaene & Jean-Pierre Changeux⁹
5	Information Closure	Tietoisuus riippuu informaation sulkemisesta uudelle informaatiolle tietyissä karkeasti jäsennellyssä asteikoissa. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (2020)	Acer Y.C. Chang, Martin Biehl, Yen Yu & Ryota Kanai¹⁰

Neuraaliset ja biologiset teoriat

Nämät fysikalististiset, monistiset teoriat tietoisuudesta perustuvat käsitykseen, että tietoisuus nousee aivojen biologisesta ja neurologisesta toiminnasta. Kyseiset teoriat tarjoavat erilaisia näkökulmia siihen, kuinka aivotoiminta luo tietoisen kokemuksen.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
6	Dynamic Core	Tietoisuus riippuu aivojen toiminnallisen hermotoiminnan klusterista, joka yhdistää suuria tiedon dynaamisen integraation ja eriyttämisen tasoja (2000)	Gerald M. Edelman & Giulio Tononi¹¹
7	Neural Darwinism	Tietoisuus riippuu re-entraalisista vuorovaikutuksista, jotka heijastavat arvon mukaan muotoutuneen oppimishistorian ja neuraalisten verkkojen jatkuvan valikoitumisen (1987)	Gerald M. Edelman^{12 13}
8	Local Recurrency	Tietoisuus riippuu paikallisesta toistuvasta tai re-entraalisesta aivokuoriprosessoinnista ja edistää oppimista (2010)	Michael A. Cohen & Daniel C. Dennett¹⁴, Victor X. Lamme¹⁵
9	Neurorepresentationalism	Tietoisuus riippuu usean tason neuraalisesti koodatuista ennakoivista representaatioista ja niiden dynaamisista vuorovaikutuksista (1990)	Cyriel M.A. Pennartz¹⁶, Paul Churchland¹⁷
10	Active Inference	Tietoisuus riippuu ajallisesti ja vastakkaisfaktuaalisesti syvällisestä inferenssistä itse tuotettujen toimien suhteen. Tietoisuus perustuu aivojen kykyyn tehdä aktiivisia päätelmiä ympäristön tilasta (2010)	Karl J. Friston¹⁸
11	Beast Machine	Tietoisuus on biologinen mekanismi, joka on evoluution tulosta ja se perustuu allostaattiseen, kontrolliorientoituneeseen ennakoivaan inferenssiin (1700, 2020)	Andy Clark¹⁹, Anil Seth²⁰, Julien Offray de La Mettrie²¹
12	Neural Subjective Frame	Tietoisuus riippuu kehon tilasta muodostetuista neuraalisista kartoista, jotka tarjoavat ensimmäisen persoonan perspektiivin subjektiivisen viitekehyksen kautta (2014)	Hyeong-Dong Park & Catherine Tallon-Baudry²²
13	Self Comes to Mind	Tietoisuus riippuu kotostaattisten rutiinien ja monitasoisten interoceptiivisten karttojen välisistä vuorovaikutuksista, joissa tunteet ja aistimukset ovat keskiössä. Tietoisuus syntyy ”minä” käsitteen rakentumisesta aivoissa (2010)	Antonio Damasio²³
14	Attention Schema	Tietoisuus riippuu huomion ohjauksen neuraalisesti koodatusta mallista. Tietoisuus on aivojen tapa mallintaa omaa huomiokykyään (2012)	Michael Graziano²⁴
15	Multiple Drafts Model	Tietoisuus riippuu useista (mahdollisesti ristiriitaisista) representaatioista sen sijaan, että se olisi yksi, lopullinen, yhtenäinen representaatio, joka on keskusjärjestelmän saatavilla. Tietoisuus on jatkuvasti päivittyvä malli todellisuudesta (1991)	Daniel Dennett^{25 26}

Sensorimotoriset teoriat

Nämä teoriat tietoisuudesta korostavat havaitsemisen ja motorisen toiminnan välistä suhdetta tietoisuuden synnyssä. Sensorimotoristen teorioiden mukaan tietoisuus ei ole vain passiivista havaitsemista, vaan se riippuu aktiivisesta vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
16	Sensorimotor Theory	Tietoisuus riippuu sensomotoristen kontingenssien hallinnasta ja liittyy siihen, miten aistit ja motoriset prosessit yhdistyvät antamaan meille kyvyn vuorovaikuttaa ympäristön kanssa. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (2000)	Kevin O’Regan & Alva Noë²⁷
17	Unlimited Associative Learning	Tietoisuus riippuu sellaisen oppimismuodon hallinnasta, joka mahdollistaa organismin liittää motivoivan arvon uusiin, yhdistettyihin ja ei-refleksi-indusoiviin ärsykkeisiin tai toimintoihin. Tietoisuus on seurausta kyvystä oppia rajoittamattomasti assosiaatioita. Neurotieteellinen / Fysikaalinen monismi (2011)	Simona Ginsburg & Eva Jablonka²⁸ ²⁹

Substantiiviset teoriat

Nämä teoriat pyrkivät määrittämään tietoisuuden olemuksen suoraan tietyntyyppiseksi substanssiksi tai olemassaoloksi. Substantiiviset teoriat eivät keskity niinkään prosesseihin tai toimintoihin, vaan sen sijaan pyrkivät luomaan suoran yhtäläisyyden tietoisuuden ja jonkin muun olemassaolon muodon välille.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
18	Mind-Brain Identity	Tietoisuus tai mieli on sama asia kuin aivojen fysiologiset tilat tai prosessit. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (1950)	U.T. Place, Herbert Feigl & J.J.C. Smart³⁰
19	Mind-Object Identity	Tietoisuus tai mieli on sama asia kuin aivot ja koetut objektit yhdessä. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (2014)	Riccardo Manzotti³¹

Dualistiset teoriat

Nämä teoriat tietoisuudesta näkevät mielen ja ruumiin perustavanlaatuisesti erillisinä ja toisistaan erillään olevina substansseina tai ominaisuuksina. Dualistiset teoriat korostavat tietoisuuden ainutlaatuista luonnetta ja irtautuvat siitä ajatuksesta, että tietoisuuden voisi kokonaisuudessaan selittää fyysisiin prosesseihin perustuvilla teorioilla.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
20	Cartesian Dualism	Mieli ja ruumis ovat perustavanlaatuisesti erilaisia asioita. Mielenterveyden ja fyysisen tilan välillä on fundamentaalinen ero, molemmilla on oma erillinen olemassaolonsa (1641)	René Descartes³²
21	Chalmers’s Naturalistic Dualism	Tietoisuus on perusominaisuus universumissa, joka ei voi palautua fyysisiin ominaisuuksiin, mutta voi korreloida niiden kanssa. Fyysiset lait eivät ole riittäviä selittämään tietoisuuden olemassaoloa, ja tietoisuudella on sen omat peruslait (1996)	David Chalmers³³

Kvanttimekaaniset teoriat

Nämä teoriat tietoisuudesta koetaan hyvin spekulatiivisina. Teoriat esittävät, että tietoisuuden ilmiöt voivat selittyä kvanttifysiikan lakien kautta.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
22	Quantum Panprotopsychism	Tietoisuus muodostuu kvanttitason aktiivisen informaation esiasteisista mielenkaltaisista hierarkkisista rakenteista. Kaikilla asioilla, mukaan lukien kvantit, on jonkinlainen tietoisuus. Idealistinen monismi (2014)	David Bohm / Paavo Pylkkänen³⁴
23	Orchestrated Objective Reduction	Tietoisuus riippuu neuronien mikrotubulusten sisällä tapahtuvasta kvanttitilojen objektiivisesta romahduksesta. Tietoisuus on seurausta kvanttidekoherenssin orkestroinnista aivojen mikrotubulussissa. Fysikaalinen monismi (1994)	Roger Penrose and Stuart Hameroff³⁵
24	Topological Geometrodynamics	Tietoisuus määrittyy avaruusajan ulkopuolella olevien kvanttihyppyjen (pienet tilafunktioreduktiot) välillä olevien tilojen sarjoista. Jatkuva maailmojen korvautuminen uusilla muodostaa sekä fyysinen maailman jatkumon, että siitä erillisen subjektiivisen tajunnan virran. Dualismi (1988)	Matti Pitkänen³⁶
25	Quantum Consciousness Theory	Tietoisuus on kvanttitason ilmiö, jossa aaltofunktion romahdus tapahtuu yhdessä tietoisuuden kanssa. Fysikaalinen monismi (1990)	Henry Stapp³⁷
26	Post Quantum Mechanics	Ihmisen tason tietoisuus voi syntyä verkostossa vuorovaikutuksessa olevista lomittuneista kvanttibiteistä, jotka ovat resonanssissa pumppaamalla kaukana termodynaamisesta tasapainosta Frohlichin koherenttiin tilaan. Fysikaalinen monismi (1998)	Jack Sarfatti³⁸

Emergentit teoriat

Nämä teoriat ehdottavat, että tietoisuus on emergentti ilmiö, eli se nousee monimutkaisempien järjestelmien toiminnasta. Tämän kategorian teoriat katsovat, että tietoisuus ei ole perusominaisuus, vaan se ilmenee tietyssä vaiheessa, kun järjestelmä saavuttaa tietyn monimutkaisuuden tason.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
27	Integrated Information	Tietoisuus on sama kuin fyysisen substraatin aiheuttama rakenne, joka määrittää maksimaalisen jakamattoman integroidun tiedon. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (2004)	Giulio Tononi³⁹ ⁴⁰
28	Pan(proto)psychism⁴¹	Kaikella on jonkinlaista tietoisuuden muotoa. Kaikissa asioissa, myös hiukkasissa, on jonkinlainen tietoisuus. Ideologinen-realistinen monismi (1890, 2019)	William James⁴², Galen Strawson⁴³, Philip Goff⁴⁴
29	Electromagnetic Field	Tietoisuus on sama kuin fyysisesti integroitunut ja kausaalisesti aktiivinen tieto, joka on koodattu aivojen globaaliin sähkömagneettiseen kenttään. Tietoisuus on seurausta aivojen sähkömagneettisten kenttien toiminnasta. Kvanttimekaaninen / Fysikaalinen monismi (2000)	Johnjoe McFadden⁴⁵

Muita teorioita

Tämä kategoria sisältää erilaisia tietoisuuden teorioita, jotka eivät sovi muihin luokkiin. Nämä teoriat tarjoavat joskus omaperäisiä tai epätavanomaisia näkemyksiä tietoisuudesta, mutta kategoriaan sisältyy myös kauempaa historiasta periytyneitä enemmän ehkä filosofisia näkökulmia, kuin varsinaisia teorioita.

#	Teoria	Väite	Kannattajat
30	Classic Idealism	Materiaalinen maailma on mielen luomus. Aineellinen maailma on tietoisuuden tuottama. Filosofinen / Idealistinen monismi (1700)	George Berkeley⁴⁶
31	Illusionism / Eliminativism	Tietoisuus on illuusio tai se ei ole olemassa ollenkaan ja johtuu aivojen työstä yrittäessään ymmärtää itseään, joka on merkityksetöntä kohinaa. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (2003)	Daniel Dennett / Paul Churchland⁴⁷
32	Russellian / Neutral Monism	Mieli ja fyysinen tila ovat kaksi puolta samasta perustavanlaatuisesta todellisuudesta. Fysikaaliset esineet omistavat tietoisuuden ominaisuuksia. Filosofinen / Dualistinen monismi (1920)	Bertrand Russell⁴⁸
33	Social Approaches	Tietoisuus on sosiaalisen vuorovaikutuksen tuote. Sosiologinen / Fysikaalinen-idealistinen monismi (1990)	Lev Vygotsky, Michael Tomasello, George Herbert Mead, Daniel Dennett, Nicholas Humphreyn
34	Double-Aspect Monism	Mieli ja ruumis ovat saman todellisuuden kaksi näkökulmaa, Mielen ja fyysisen tilan välillä ei ole kategorista eroa, molemmat ovat saman substanssin eri ilmenemismuotoja. Filosofinen / Dualistinen monismi (1600, 1950)	Baruch Spinoza⁴⁹, Carl Gustav Jung & Wolfgang Pauli⁵⁰, Von Neumann⁵¹
35	Dendritic Integration	Tietoisuus riippuu dendriittien ylä- ja alakantaisen signaloinnin integraatiosta solutasolla. Neurotieteellinen / Fysikaalinen monismi (2020)	Talis Bachmann, Mototaka Suzuki, Jaan Aru, Matthew Larkum⁵²
36	Subjective Physicalism	Subjektiivinen tietoisuus on todellinen ja fyysinen ilmiö, mutta se ei ole reduktoitavissa fysikaalisiin termeihin. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (2008)	Robert J. Howell⁵³
37	Cognitive Theory of Consciousness	Tietoisuus on kognitiivisten toimintojen, kuten kielen, muistin ja tarkkaavaisuuden, tulos. Psykologinen / Fysikaalinen monismi (1992)	John Searle⁵⁴
38	Psycho-Physical Parallelism	Psyykkiset ja fysiologiset ilmiöt kulkevat rinnakkain, mutta eivät vaikuta toisiinsa. Filosofinen / Paralleelinen monismi (1890)	Gottfried Leibniz⁵⁵
39	Process Theories of Consciousness	Tietoisuus ei ole stabiili ilmiö, vaan jatkuva prosessi. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (1925)	Alfred North Whitehead⁵⁶
40	Transcendental Idealism	Tietoisuus on subjektiivisen kokemuksen perusta ja se määrittelee objektiivisen maailman. Filosofinen / Ideologinen monismi (1781)	Immanuel Kant⁵⁷
41	Direct Realism	Tietoisuus on suoraa vuorovaikutusta maailman kanssa, ilman välittäviä esityksiä tai mallinnuksia. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (1969)	James J. Gibson⁵⁸
42	Epiphenomenalism	Tietoisuus on sivutuote tai seuraus aivojen toiminnasta, mutta sillä ei ole vaikutusta fyysiseen toimintaan. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (1870)	Thomas Huxley⁵⁹
43	Enactivism	Tietoisuus syntyy organismin ja sen ympäristön vuorovaikutuksen seurauksena. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (1991)	Francisco Varela⁶⁰
44	Functionalism	Tietoisuus määritellään sen toiminnan kautta, ei sen kautta, mitä se on. Filosofinen / Fysikaalinen monismi (1960)	Hilary Putnam⁶¹
45	Radical Behaviorism	Tietoisuus on käyttäytymisen, ei mentaalisten tilojen, ilmiö. Psykologinen / Fysikaalinen monismi (1930)	Burrhus F. Skinner⁶²