Erilaisia loppuja on esitetty iät ja ajat maailmanlopusta, erillisyyden, ajan ja jopa filosofian loppuihin. Tulisiko siitä millainen kriisi tai katastrofi, jos lopettaisimme ajattelemasta? Esitän tässä dialogina kirjoitetussa esseessä, että ajatuksettomasta tilasta nouseva ensikriisi voi hyvinkin olla uuden taidon ja siinä mielessä kokonaan uuden tiedon alku.

Miksi aloitan Näkökulmia mesokosmoksesta podcast-sarjan pohtimalla mitä tieto, käsitteet ja ajatukset tarkoittavat?