essee

Monk in the Middle Ages writes old letter

Regius-käsikirjoitus – keskiajan muurarien rajapylväät (episodi 44)

essee, marko manninen, podcast

Regius-käsikirjoitus, jota kutsutaan myös Halliwellin käsikirjoitukseksi, on pitkä noin kahdeksansataa säettä sisältävä runo. Sen tarkoituksena oli määrittää yksityiskohtaisesti kivenhakkaajien ja muurarien vanhat rajapylväät eli velvollisuudet käsityötaitoa sekä siihen erikoisella tavalla liitettyä geometriaa kohtaan.

Säädöstä pidetään nykyään yhtenä vanhimmista noin sadasta myöhäiskeskiaikaisesta määräyksestä, jotka koskivat muurariutta Englannissa. Pienempiä muurariutta koskevia tekstikokoelmia on säilynyt varhaisemmiltakin ajoilta, mutta mikään niistä ei yllä samanlaiseen kokonaisuuteen kuin Regius. Käsikirjoituksessa pyritään esittämään muurariuden historialliset perusteet, perinnäistarut, säännöt, eettiset normit, uskonnollinen henki ja yleissivistävä tarkoitusperä.

Kerron esseen ensimmäisessä osassa Regius-käsikirjoituksen historiasta. Sen jälkeen referoin runomittaisen käsikirjoituksen sisältöä proosallisesti. Lopuksi pohdin, miten operatiivisesta muurariudesta tuli spekulatiivista ja kuinka luonnonfilosofiset seurat sekä salaseurat olivat sidoksissa toisiinsa. Käsittelen myös lyhyesti, kuinka yhteisvapaamuurariuden ruusuristiläinen muoto luotiin Suomessa mystikko-kirjailija Pekka Ervastin toimesta 1900-luvun alkupuolella.

Lue loppuun →
Emergence of Living Canvas

Mielen ja materian kitkasta tietoisuuskvantteihin (episodi 43)

essee, marko manninen, podcast

Käsittelen tässä esseessäni tietoisuuden suhdetta materiaan. Suhdetta kutsutaan myös mieli-keho-ongelmaksi, josta on noussut arkkityyppinen, suorastaan kliseinen taistelu eri todellisuuskuvien välillä.

Aiheeseen liittyy monia keskeisiä kysymyksiä, kuten: Luovatko aivot neuronien, dendriittien ja synapsien yhteispelillä tietoisuuden? Onko tietoisuus aivoissa, kehossa vai kehon ulkopuolella? Kenties keho on vain projektio tietoisuudessa tai me olemme simulaatioita biteistä koostuvassa matrixissa, aivoja tankeissa. Kehittyikö tietoisuus parantuneesta keskittymiskyvystä, jonka avulla kehittyneemmät eläimet sopeutuivat pelkkää refleksimäistä reagointia paremmin muuttuvaan ympäristöön? Voiko tietoisuus olla kollektiivinen, peräti universaali? Voidaanko tietoisuutta edes määritellä tarpeeksi hyvin, että sillä olisi käytännön merkitystä tieteissä?

Kysymykset tietoisuudesta ovat kiinnostaneet myös varhaisia kvanttimekaniikan perustajia. Onko kvantti-ilmiöillä analogista tai suorempaa yhteyttä tietoisuuteen? Voiko tietoisuus vaikuttaa mikroskooppisen tason kvantti-ilmiöihin? Onko meillä perusteita ajatella, että tietoisuus onkin se jakamaton atomi tai prinsiippi, josta fyysinen materia ja vuorovaikutusvoimat lopulta periytyvät? Ehkä tietoisuus aiheuttaa kvanttikentät ja sitä kautta koko makrokosmisen ilmiömaailman, jota voimme nykyään tutkia monimutkaisten teknisten laitteiden ja tieteellisten teorioiden avulla varsin perusteellisesti. Voimme myös asettaa kysymyksen, onko tietoisuus uniikki muusta maailmasta riippumaton ominaisuus.

Tarkastelen, miten kvanttimystiikaksi nimitetty ajattelutapa nivoutuu historiallisesti keskusteluun tietoisuudesta. Esittelen esoterismista lähtien erilaisia vaihtoehtoja ja filosofisia näkökulmia, joilla ongelmaa on pyritty käsittelemään viime vuosisatoina niin idässä kuin lännessä. Pohdiskeleva esseeni esittää ja jättää avoimeksi kysymyksiä enemmän kuin pyrkii ratkaisemaan niitä. Toivottavasti kirjoitus voi kuitenkin toimia virikkeenä nykyaikaiseen keskusteluun tietoisuudesta.

Lue loppuun →

Näin maailma muuttuu – humanistin ajatuksia korona-ajalta (episodi 39)

essee, podcast

Professori Jukka Ammondt jatkaa tässä kolumnissa toissakesäisen teeman, muutosvoiman etsimisen ja löytämisen tiellä. Ihan kuin tilauksesta koronavirus on todellakin pakottanut ihmiset muuttumaan. Paluuta normiarkeen on odotettu nyt jo puoli vuotta ja on hyvinkin mahdollista, että normit ovat olleet sellaisen muutosvoiman kourissa, että paluuta vanhaan ei enää ole.

Millaisia ajatuksia tämä aika on herättänyt humanistissa, joka on pitkään tutkinut estetiikkaa, etiikkaa, kirjallisuutta ja tehnyt suomalaisen tangon kaipuun sanomaa tunnetuksi maailmalla sekä luennoiden että latinankielisillä tulkinnoillaan? Onko totuudella ja hyvyydellä ollut mitään merkitystä sitten valistusajan filosofian, nostaako ihmiskuntaa globaalisti koskettava ahdinko romanttiset arvot uudelleen ihmisten mieliin, vai hukummeko kiihtyvän kulutusvimman keskellä yhä suurempaan tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen? Toivoa herättävät suomalaisen kirjallisuuden ja laulujen nostot, joissa puhtaat luontoarvot muistuttavat, mistä meidän kannattaa etsiä turvaa muutoksen keskellä.

Lue loppuun →
Scientia Pantocrator de Futuro © Maaria Kuukorento, 2020

Ihmiskunnan tulevaisuus – tieteen ja hengentieteen näkökulma (episodi 36)

essee, podcast

Akuuttien asioiden keskellä on joskus hyvä pysähtyä miettimään suurempaa kokonaisuutta. Kuopiolainen fysiikan lehtori Antti Savinainen kääntää tässä kolumnissaan katseen kauas ihmiskunnan menneisyyteen luonnontieteilijän silmin sekä siihen, miten kosmologit tällä hetkellä ymmärtävät tulevaisuutemme.

Mutta mikä on hengentieteellinen kanta? Mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa? Missä asioissa on hyvä tukeutua tieteeseen ja mitkä asiat ovat tieteen saavuttamattomissa? Onko meidän otettava menneisyyden suurten hengentieteilijöiden tiedoksiannot sellaisenaan vai pitäisikö niidenkin osalta käyttää kriittistä ajattelua?

Fysiikan opettamisen lisäksi Antti on perehtynyt erityisesti Ruusu-Ristin vuonna 1920 perustaneen Pekka Ervastin ja antroposofian kehittäneen Rudolf Steinerin opetuksiin. Antin ajattelussa voi nähdä yhden esimerkillisen tavan sovittaa luonnontieteet ja henkiset opetukset samaan maailmankatsomukseen. Yhteensovitus ei välttämättä ole helppoa, kuten ei moni muukaan asia ole helppoa juuri tällä hetkellä yhteiskunnassa. Huolimatta luonnonmullistuksista ja ihmisen itse sotien ja liikakulutuksen kautta aiheuttamasta kurimuksesta on Antin mukaan silti nähtävissä myönteisiäkin viitteitä. Oikea tieto ja ihmisten välinen eettisiin periaatteisiin pohjautuva yhteistyö edesauttaa positiivista tulevaisuuden näkymää.

Lue loppuun →
Luca Giordano - Hyve-maalaussarjasta: Allegoria harkitsevaisuudesta (1680)

Totuudellisuuden hyve – mielin kielin kuvailtuna (episodi 34)

essee, marko manninen, podcast

”Koronatilanteen vuoksi”, kuten niin monet ilmoitukset kuluvina viikkoina ovat alkaneet, Mesokosmoksenkin täytyy sopeutua erikoiseen tilanteeseen. Ennen kuin olemme saaneet etähaastattelut tarvittavine ohjelmistoineen ja perehdytyksineen kuntoon, niin meidän täytyy säveltää jotain muuta kuunneltavaa. Toisaalta, juuri nythän on hyvä aika kuunnella äänikirjoja ja podcasteja turvallisesti kotisohvilla.

Tämä minun aiempiin kymmenisen vuotta sitten pitämiin esitelmiin pohjautuva essee kertoo yhden vaivaisen etsijän tiestä sekä monien kulttuurien merkkihenkilöiden ylistämästä totuudellisuuden hyveestä. Esitelmä oli eräänlainen libretto 12-kieliselle kitaralle säveltämääni teokseen, jonka kahdentoista instrumentaalikappaleen nimet kuvasivat eri hyveitä. Se tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta, kun meidän koko maailmaa ravistelevassa koronatilanteessa täytyy pitää yhtä, turvata humaaneihin arvoihin ja kaivata viisautta samalla tavalla kuin tunnetussa buddhalaisessa mantrassa turvataan Viisaaseen (Buddha), Hyveoppiin (Dharma) ja Yhteisöön (Sangha).

Luottaen siihen, että kaikki hyveet seuraavat toisiaan, niin seuratkaamme viisautta ja toivokaamme kaikille voimaa kohdata nykyiset haasteet, yksilöinä, perheinä, kansakuntana ja globaalisti ihmiskuntana. Loput meille kyllä annetaan mitta-astiamme mukaan.

Lue loppuun →
Mosaiikkiteepöytä - Maaria Kuukorento & Marko Manninen, 2018

Sakraaligeometria – matka jalosukuisten leikkausten lähteille (episodi 27)

essee, marko manninen, podcast

Mitä syntyy, kun laitetaan yhteen geometria ja pyhä? Voiko siitä tulla millään tavalla houkutteleva aihe? Useilla meillä on jo peruskoulun pulpetilta antipatioita ja pelkoja matematiikkaa ja geometriaa kohden. Pyhään liittyvät uskonnolliset mielleyhtymät ovat vieraita meidän aikana arkisessa elämässä, ainakin läntisissä maissa. Tai sitten tykkäämme kyllä toisesta. Emme vain voi kuvitella, että pyhä ja geometria voisivat elää mitenkään yhdessä. Mutta maailma on ihmeellinen paikka ja joidenkin kohdalla nämä kaksi näennäisesti hyvin erilaista käsitettä kulkevat yhdessä sulassa sovussa kohti jännittäviä seikkailuja.

Pyrin kertomaan tässä esseessä siitä, miten jouduin tekemisiin sakraaligeometrian eli pyhän geometrian kanssa. Mikä oli se sisäinen pakko, joka johti minut tutkimaan aihetta niin, että löysin itseni pian satumaisten linnojen kaupungista Sintrasta, Napolin mystisistä katakombeista, Sibyllan luolasta, Marokon mahtavista moskeijoista, Maltan megaliittisista temppeleistä, Ateenan akropolista ja Delfoin vuoristorinteiltä, Kreikan karuilta saarilta, Kyproksen turkoosin sinisiltä rannoilta, Turkin seitsemästä pyhästä kaupungista, Hagia Sofiasta, Ankarasta, Kappadokiasta, Rumin mausoleumista ja Intian mahtavia hallitsijoita synnyttäneestä Rajasthanista asti? Sisäistä kutsumusta on vaikea selittää, mutta joka tapauksessa seurasin sitä tutkien arkeologisia kenttiä ja museoita, kirkkoja ja katedraaleja, juoksien symbolien, erityisesti kuusisakaraisen kukan perässä. Kuvasin, dokumentoin, kirjoitin, julkaisin, esitelmöin ja nyt lopulta ynnään yhteen mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen.

Lue loppuun →
Gerard van Honthorst - The Denial of St Peter, 1592–1656

Epilogi on uusi prologi (episodi 26)

essee, marko manninen, podcast

On tullut aika Mesokosmoksen ensimmäisen kauden viimeisen eli kahdennenkymmenennenkuudennen jakson. Käyn läpi hiukan kulunutta kautta, kerron kokemuksista matkan varrelta ja kiitän haastateltavia ja kuulijoita yhteisestä matkasta tiedon monikaistaisella valtatiellä. Avaan myös tulevaisuuden suunnitelmia. Luvassa on sukelluksia syntyihin syviin, vaivalloista matkaamista Vipusen vatsassa, jännittäviä hetkiä uuden haastattelujoukon kanssa. Loppu on aina jonkin uuden alku.

Lue loppuun →
Flammarion

Uskonnot metodina (episodi 25)

essee, marko manninen, podcast

Voiko uskontoja ajatella metodina samalla tavoin kuin puhutaan tieteellisestä menetelmästä? Ei siis pelkästään niin, että uskontoja itsessään tutkitaan tieteellisin menetelmin vaan niin, että uskonto olisi tai se sisältäisi menetelmiä esimerkiksi itsekasvatukseen, maailman ymmärtämiseen, näkyvien ja näkymättömien lainalaisuuksien löytämiseen ja tutkimiseen. Tieteen ja uskonnon vertailu johtaa helposti ikiaikaiseen väittelyyn toinen toisensa ylivertaisuudesta enkä halua niinkään ottaa kantaa siihen debattiin. En myöskään halua ottaa kantaa minkään tietyn uskonnon metodin paremmuudesta. Yritän enemmänkin tehdä huomioita, jotka tuntuvat toisaalta yhdistävän, toisaalta erottavan uskontoja, tiedettä ja elämänfilosofioita.

Lue loppuun →

Hypermoderni ihminen Kaikkeuden keskellä (episodi 21)

essee, marko manninen, podcast

Lähestyn tämänkertaista aihetta oman työelämän toimenkuvan kautta. Tämä lyhyt essee kertoo postmodernista, totuudenjälkeisyydestä, myyteistä ja muutoksesta. Samalla esitän ja jätän avoimeksi kysymyksiä siitä, millä tavalla henkisten järjestöjen ja henkisen tien kulkijan pitäisi suhtautua tämän päivän kysymyksiin tiedosta, tieteestä ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Lue loppuun →
Adamin luonti, Michelangelo (1512)

Gnosis ja nykytieto (episodi 18)

essee, marko manninen, podcast

Tarkastelen tässä jaksossa itseensä viittaavuutta aina lähtien Egyptin myyttisistä kuvista, antiikin ajattelijoista ja keskiajan alkemistien symboliikasta tullen meidän ajan taiteilijoihin ja teknologisiin saavutuksiin. Miksi itseensä kiertyvä Ouroboros-käärme on ollut niin tärkeä kuva kautta aikojen, selittääkö itseviittaavuus universaalin kielen rakenteen, jopa tietoisuuden kovan pähkinän?

Lue loppuun →