Scientia Pantocrator de Futuro © Maaria Kuukorento, 2020

Ihmiskunnan tulevaisuus – tieteen ja hengentieteen näkökulma (episodi 36)

essee, podcast

Akuuttien asioiden keskellä on joskus hyvä pysähtyä miettimään suurempaa kokonaisuutta. Kuopiolainen fysiikan lehtori Antti Savinainen kääntää tässä kolumnissaan katseen kauas ihmiskunnan menneisyyteen luonnontieteilijän silmin sekä siihen, miten kosmologit tällä hetkellä ymmärtävät tulevaisuutemme.

Mutta mikä on hengentieteellinen kanta? Mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa? Missä asioissa on hyvä tukeutua tieteeseen ja mitkä asiat ovat tieteen saavuttamattomissa? Onko meidän otettava menneisyyden suurten hengentieteilijöiden tiedoksiannot sellaisenaan vai pitäisikö niidenkin osalta käyttää kriittistä ajattelua?

Fysiikan opettamisen lisäksi Antti on perehtynyt erityisesti Ruusu-Ristin vuonna 1920 perustaneen Pekka Ervastin ja antroposofian kehittäneen Rudolf Steinerin opetuksiin. Antin ajattelussa voi nähdä yhden esimerkillisen tavan sovittaa luonnontieteet ja henkiset opetukset samaan maailmankatsomukseen. Yhteensovitus ei välttämättä ole helppoa, kuten ei moni muukaan asia ole helppoa juuri tällä hetkellä yhteiskunnassa. Huolimatta luonnonmullistuksista ja ihmisen itse sotien ja liikakulutuksen kautta aiheuttamasta kurimuksesta on Antin mukaan silti nähtävissä myönteisiäkin viitteitä. Oikea tieto ja ihmisten välinen eettisiin periaatteisiin pohjautuva yhteistyö edesauttaa positiivista tulevaisuuden näkymää.

Luca Giordano - Hyve-maalaussarjasta: Allegoria harkitsevaisuudesta (1680)

Totuudellisuuden hyve – mielin kielin kuvailtuna (episodi 34)

essee, podcast

”Koronatilanteen vuoksi”, kuten niin monet ilmoitukset kuluvina viikkoina ovat alkaneet, Mesokosmoksenkin täytyy sopeutua erikoiseen tilanteeseen. Ennen kuin olemme saaneet etähaastattelut tarvittavine ohjelmistoineen ja perehdytyksineen kuntoon, niin meidän täytyy säveltää jotain muuta kuunneltavaa. Toisaalta, juuri nythän on hyvä aika kuunnella äänikirjoja ja podcasteja turvallisesti kotisohvilla.

Tämä minun aiempiin kymmenisen vuotta sitten pitämiin esitelmiin pohjautuva essee kertoo yhden vaivaisen etsijän tiestä sekä monien kulttuurien merkkihenkilöiden ylistämästä totuudellisuuden hyveestä. Esitelmä oli eräänlainen libretto 12-kieliselle kitaralle säveltämääni teokseen, jonka kahdentoista instrumentaalikappaleen nimet kuvasivat eri hyveitä. Se tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta, kun meidän koko maailmaa ravistelevassa koronatilanteessa täytyy pitää yhtä, turvata humaaneihin arvoihin ja kaivata viisautta samalla tavalla kuin tunnetussa buddhalaisessa mantrassa turvataan Viisaaseen (Buddha), Hyveoppiin (Dharma) ja Yhteisöön (Sangha).

Luottaen siihen, että kaikki hyveet seuraavat toisiaan, niin seuratkaamme viisautta ja toivokaamme kaikille voimaa kohdata nykyiset haasteet, yksilöinä, perheinä, kansakuntana ja globaalisti ihmiskuntana. Loput meille kyllä annetaan mitta-astiamme mukaan.

Mosaiikkiteepöytä - Maaria Kuukorento & Marko Manninen, 2018

Sakraaligeometria – matka jalosukuisten leikkausten lähteille (episodi 27)

essee, podcast

Mitä syntyy, kun laitetaan yhteen geometria ja pyhä? Voiko siitä tulla millään tavalla houkutteleva aihe? Useilla meillä on jo peruskoulun pulpetilta antipatioita ja pelkoja matematiikkaa ja geometriaa kohden. Pyhään liittyvät uskonnolliset mielleyhtymät ovat vieraita meidän aikana arkisessa elämässä, ainakin läntisissä maissa. Tai sitten tykkäämme kyllä toisesta. Emme vain voi kuvitella, että pyhä ja geometria voisivat elää mitenkään yhdessä. Mutta maailma on ihmeellinen paikka ja joidenkin kohdalla nämä kaksi näennäisesti hyvin erilaista käsitettä kulkevat yhdessä sulassa sovussa kohti jännittäviä seikkailuja.

Pyrin kertomaan tässä esseessä siitä, miten jouduin tekemisiin sakraaligeometrian eli pyhän geometrian kanssa. Mikä oli se sisäinen pakko, joka johti minut tutkimaan aihetta niin, että löysin itseni pian satumaisten linnojen kaupungista Sintrasta, Napolin mystisistä katakombeista, Sibyllan luolasta, Marokon mahtavista moskeijoista, Maltan megaliittisista temppeleistä, Ateenan akropolista ja Delfoin vuoristorinteiltä, Kreikan karuilta saarilta, Kyproksen turkoosin sinisiltä rannoilta, Turkin seitsemästä pyhästä kaupungista, Hagia Sofiasta, Ankarasta, Kappadokiasta, Rumin mausoleumista ja Intian mahtavia hallitsijoita synnyttäneestä Rajasthanista asti? Sisäistä kutsumusta on vaikea selittää, mutta joka tapauksessa seurasin sitä tutkien arkeologisia kenttiä ja museoita, kirkkoja ja katedraaleja, juoksien symbolien, erityisesti kuusisakaraisen kukan perässä. Kuvasin, dokumentoin, kirjoitin, julkaisin, esitelmöin ja nyt lopulta ynnään yhteen mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen.

Gerard van Honthorst - The Denial of St Peter, 1592–1656

Epilogi on uusi prologi (episodi 26)

essee, podcast

On tullut aika Mesokosmoksen ensimmäisen kauden viimeisen eli kahdennenkymmenennenkuudennen jakson. Käyn läpi hiukan kulunutta kautta, kerron kokemuksista matkan varrelta ja kiitän haastateltavia ja kuulijoita yhteisestä matkasta tiedon monikaistaisella valtatiellä. Avaan myös tulevaisuuden suunnitelmia. Luvassa on sukelluksia syntyihin syviin, vaivalloista matkaamista Vipusen vatsassa, jännittäviä hetkiä uuden haastattelujoukon kanssa. Loppu on aina jonkin uuden alku.

Flammarion

Uskonnot metodina (episodi 25)

essee, podcast

Voiko uskontoja ajatella metodina samalla tavoin kuin puhutaan tieteellisestä menetelmästä? Ei siis pelkästään niin, että uskontoja itsessään tutkitaan tieteellisin menetelmin vaan niin, että uskonto olisi tai se sisältäisi menetelmiä esimerkiksi itsekasvatukseen, maailman ymmärtämiseen, näkyvien ja näkymättömien lainalaisuuksien löytämiseen ja tutkimiseen. Tieteen ja uskonnon vertailu johtaa helposti ikiaikaiseen väittelyyn toinen toisensa ylivertaisuudesta enkä halua niinkään ottaa kantaa siihen debattiin. En myöskään halua ottaa kantaa minkään tietyn uskonnon metodin paremmuudesta. Yritän enemmänkin tehdä huomioita, jotka tuntuvat toisaalta yhdistävän, toisaalta erottavan uskontoja, tiedettä ja elämänfilosofioita.

Hypermoderni ihminen Kaikkeuden keskellä (episodi 21)

essee, podcast

Lähestyn tämänkertaista aihetta oman työelämän toimenkuvan kautta. Tämä lyhyt essee kertoo postmodernista, totuudenjälkeisyydestä, myyteistä ja muutoksesta. Samalla esitän ja jätän avoimeksi kysymyksiä siitä, millä tavalla henkisten järjestöjen ja henkisen tien kulkijan pitäisi suhtautua tämän päivän kysymyksiin tiedosta, tieteestä ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Adamin luonti, Michelangelo (1512)

Gnosis ja nykytieto (episodi 18)

essee, podcast

Tarkastelen tässä jaksossa itseensä viittaavuutta aina lähtien Egyptin myyttisistä kuvista, antiikin ajattelijoista ja keskiajan alkemistien symboliikasta tullen meidän ajan taiteilijoihin ja teknologisiin saavutuksiin. Miksi itseensä kiertyvä Ouroboros-käärme on ollut niin tärkeä kuva kautta aikojen, selittääkö itseviittaavuus universaalin kielen rakenteen, jopa tietoisuuden kovan pähkinän?

Insinörismiä ja käsien heiluttelua (episodi 14)

essee, podcast

Hiukan laajentaen ajatustenvaihtoa, päätin tällä kertaa hypätä rajojen yli, kuunnella ja kommentoida tässä episodissa erään toisen uskonto-, filosofia- ja tutkimusorientoituneen suomalaisen podcastin eli Maailmanpuun 17.5.2019 julkaistua jaksoa nimeltä “Mitä on totuus? – Esko Valtaoja.” Kyseinen jakso on hyvä kuunnella etukäteen tämän episodin kontekstin ymmärtämisen vuoksi.

Muuttuuko ihminen – ja mistä muutosvoima? (episodi 13)

essee, podcast

Professori Jukka Ammondt palaa tässä kolumnissa muistojensa kautta oppi-isänsä Eino Krohnin luentosarjaan estetiikasta. Mistä saamme voiman huolehtia sekä henkisestä että fyysisestä luonnon kauneudesta meidän ajassa?

Templar Church in Tomar © Marko Manninen

Tiedon luonnetesti, osa 5/5 (episodi 9)

essee, podcast

Tämä on viimeinen osa viisiosaisesta esseejulkaisusta. Käsittelen esseessäni tietoa tavalla, joka on erottamaton subjektista eli minusta kokemusteni ja havaintojeni muistelijana ja tulkitsijana. Pyrkimyksenäni on esitellä henkilökohtainen tieto-oppini niin, että se toimii muiden kirjoittamieni tutkielmaesseiden tietoon liittyvien käsitysten riittävän laajana ja konkreettisena tarkastelupohjana.