Muinainen pii oli 22/7

essee, marko manninen

Matematiikan historiassa yksi kiehtovimmista tarinoista liittyy piin (π) eli ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen likiarvojen etsintään. Muinaiset kulttuurit tunsivat piin ja käyttivät erilaisia menetelmiä sen määrittämiseen. Yksi tunnetuimmista ja varhaisimmista piin likiarvoista oli 22/7, joka tunnettiin jo vähintään antiikin aikoina.

Varhaisimmat dokumentoidut yritykset määrittää piin arvo löytyvät Babyloniasta ja muinaisesta Egyptistä yli kolmen ja puolen tuhannen vuoden takaa. Babyloniassa käytetty likiarvo 25/8 (3.125) ja Egyptissä käytetty 256/81 (3.1605) olivat ensimmäisiä yrityksiä arvioida tätä salaperäistä lukua.

Raamatussa mainitaan rituaaliastia, joka tunnetaan ”Molten Sea” nimellä, ja sen mitat annetaan 1. Kuningasten kirjassa (7:23). Astian halkaisija on 10 kyynärää ja sen ympärysmitta 30 kyynärää, mikä antaa piille likiarvon 3. Tämä on huomattavan suuri ero oikeasta piin arvosta, joka varmasti olisi huomattu käytännöllisissä laskuissa. Jos otetaan huomioon astian kämmenen paksut kaarevat reunat, arvio tarkentuu ja lähenee oikeaa piin arvoa, koska astian sisäpinnan ja ulkopinnan mukaiset kehän mitat antavat eri arvon piille.

22/7 Arkhimedeen ansiota?

Yksi tunnetuimmista nimistä piin historiassa on kreikkalainen matemaatikko Arkhimedes, joka eli 300-luvulla eaa. Arkhimedes käytti geometrisia monikulmioita ympyrän sisällä ja ulkopuolella ja päätyi arvoihin 3 10/71 (noin 3.1408) ja 3 1/7 (noin 3.1429), joista jälkimmäinen tunnetaan nykyään muodossa 22/7.

On kuitenkin mahdollista, että tämä suhde oli tiedossa jo ennen Arkhimedesta, vaikkei meille ole säilynyt kirjallista mainintaa asiasta. Arkkitehtuuri voi paljastaa kirjoittamattomia mysteereitä. Yksi esimerkeistä löytyy Gizan pyramidin mittasuhteista Egyptistä, nykyisestä Kairosta. Suuren pyramidin, joka tunnetaan myös nimellä Kheopsin pyramidi, korkeus on noin 146,6 metriä ja sen sivujen pituus on noin 230,4 metriä. Jos jaamme pyramidin sivujen (2) pituuden sen korkeudella, saamme likimääräiseksi arvoksi noin 3,143247, joka on lähellä arvoa 22/7. Suhde on ilmeinen, kun tunnetaan pyramidin mitat muinaisten egyptiläisten kubitteina eli kyynärinä. Pyöristettyinä korkeus 140 kyynärää on 7×20 ja leveys 220 eli 22×10 kyynärää. Tästä näkyy hyvin 22 ja 7 suhde.

Tunsivatko muinaiset egyptiläiset piin ja käyttivät sitä rakennustekniikoissaan? Tämä tarkoittaisi, että pii olisi tunnettu jo yli 2000 vuotta ennen Arkhimedesta, joka olisi sensaatiomaista, jos se voitaisiin vahvistaa jollain muulla vertaisella tavalla. Vai oliko tämä vain sattumaa ja tahaton seuraus tietyistä mitoista ja mittasuhteista, joita he pitivät suuressa kunniassa, kuten kuninkaallista kyynärää, joka oli seitsemän kämmentä kuuden sijasta? 

Lukua seitsemän on pidetty tunnetusti pyhänä lukuisissa kulttuureissa, joka saattaisi selittyä 22/7 suhdeluvun nimittäjän merkityksestä ja siirtymisestä erilaisten tarinoiden ja traditioiden kautta aina viime vuosisadoille saakka. Toki ~7 (5 x neliöjuuri 2) on myös lävistäjän mitta, jos neliön sivu on 5. Lisäksi kahden toisiaan keskeltä leikkaavien ympyrän muodostaman Vesica Pisciksen eli ovaalin muotoisen leikkauskuvion korkeuden ollessa 6, ovat ympyröiden halkaisijat ~7.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy Maan ja Kuun mittasuhteisiin. Maan säde on noin 6 371 km ja Kuun säde noin 1 737 km. Yhteensä nämä ovat noin 8 108 km. Kun verrataan tätä summaa Maan ympärille piirretyn neliön sivun pituuteen, joka olisi kaksinkertainen Maan säde eli noin 12 742 km, saadaan suhdeluku, joka on noin 3,1419. Se muistuttaa hyvin lähelle piin arvoa. Jälleen kerran mitat ovat ilmeisempiä, jos metrien sijasta käytetään maileja (yhteinen säde 5040 eli 7×720, maan neliö 7920 eli 22×360 mailia).

Näin 22/7 suhde toimii ympyrän ja neliön mittojen likimääräisenä yhtenäistäjänä. Onko muita vastaavia sattumia maailmassa, joissa muinoin merkitykselliset luvut löytyvät näin yllättävistä luonnon ja kosmoksen yhteyksistä?

22 jaettuna 7

Yksi tunnetuista anatomisista tutkielmista on Leonardo da Vincin Vitruvian Mies (1490 jaa.), jossa ihmisen ympärille piirretyt ympyrä ja neliö hyödyntävät mahdollisesti tätä samaa ikuisen taivaallisen ympyrän ja maallisen neliön suhdetta. Da Vincia edeltävä aikalainen, Dante kuvaa Jumalaisessa näytelmässä (1321 jaa.) Helvetin seitsemännessä piirissä tuskailevaa geometrikkoa, joka ei millään saa ympyräänsä neliöityä, eli tämän tehtävän mahdottomuus on jossain mielessä, intuitiivisesti jo ehkä aavisteltu.

Leonardo Da Vinci – Vitruvian Man – Public domain (c) Viatour Luc

Ympyrän neliöiminen

Ympyrän neliöiminen, eli ongelma, jossa pyritään rakentamaan neliö, jonka sivujen pituus (tai vaihtoehtoisesti pinta-ala) on sama kuin annetun ympyrän kehä, on yksi klassisista geometrisista haasteista, joka on periytynyt meille antiikista. Vaikka se osoitettiin mahdottomaksi tarkasti rakentaa pelkästään kiinteän harpin ja viivoittimen avulla 1800-luvulla, on olemassa muitakin tapoja ratkaista tämä ongelma.

Hyperbolisessa geometriassa, jossa taso on kaareva eikä tasainen, ympyrän neliöiminen voidaan toteuttaa erilaisilla laskelmilla ja menetelmillä, jotka eivät päde euklidisessa geometriassa. Lisäksi muuntuvaa harpin pituutta hyödyntämällä voidaan konstruoida neliö ympyrän kanssa vastaavilla pinta-aloilla. Origamigeometriassa, eli paperintaittelun matematiikassa, on mahdollista taitella paperi niin, että saadaan aikaan tarkka neliö, jonka pinta-ala vastaa ympyrän pinta-alaa. Gary Choi, MIT:n sovelletun matematiikan tutkija, on osoittanut, että tarkemmin ottaen kirigamitekniikka mahdollistaa paperin muodon muuttamisen käsittelyn aikana, hyödyntäen leikkausten luomia tyhjiä tiloja.

Nykyään tiedämme, että pii on transsendentti irrationaaliluku, mikä tarkoittaa, että sen desimaalit jatkuvat ikuisesti ilman säännöllistä jaksoa. Piin ensimmäiset desimaalit ovat 3.141593. 22/7 antaa arvoksi 3.142857, mikä on suhteellisen lähellä todellista arvoa. On oikeastaan harvinaista, että näin pienillä kokonaisluvuilla päästään niin suureen likiarvotarkkuuteen.

22/7-päivää vietetään ympäri maailmaa epävirallisena piin päivänä 22. heinäkuuta. Tämä juhla on hauska vastine viralliselle piin päivälle, joka on 14. maaliskuuta (3/14). Piin-päivinä matematiikan harrastajat nauttivat piirasleivonnaisia (englanniksi pie) ja järjestävät leikkimielisiä visailuja, joissa muistellaan muinaisilta kulttuureilta meille välittyneitä älyllisiä pähkinöitä.

Hyvää muinaisen piin päivää!

Joe Rogan Experience - 2127

Tapaus Weinstein ja Howard – Voiko hedelmällistä keskustelua syntyä tieteen ja perennialismin välille?

article, marko manninen

Johdanto

Terrence Howard on Hollywood-näyttelijä, muusikko ja itseoppinut monialainen tutkija, joka on esiintynyt kahdesti reilun kuukauden sisään eräässä maailman kuuluisimmista podcasteista – Joe Rogan Experience (JRE). Ensimmäinen esiintyminen oli jaksossa #2152 toukokuussa 2024, jolloin hän esitteli henkilökohtaisia kokemuksiaan ja ideoitaan luonnon toiminnasta ja periaatteista, jotka pohjautuvat Elämän Kukka-geometrian kolmiulotteiseen laajennukseen sekä muutamien kiistanalaisten tutkijoiden kuten John Keelyn, Walter Russellin, Marko Rodinin ja Nikola Teslan töihin ja kirjoituksiin.

Jaksoa on tähän mennessä katsottu yli kymmenen miljoonaa kertaa ja pelkästään sen alle tulleiden kommenttien määrä on pian 120 000. Jakso herätti siis laajaa huomiota – sekä haltioituneita puolustajia että ankaraa henkilökohtaisuuksiinkin kohdistuvaa vastustusta. Myös tieteellinen yhteisö on ottanut jyrkästi kantaa Howardin sanomisiin. Muun muassa YouTube-kanava ”Professor Dave Explains,” joka on tunnettu pseudotieteellisten aiheiden kriittisestä käsittelystä, julkaisi videon 19. toukokuuta 2024, jossa se lyttäsi Howardin teoriat täysin oppimattomina. Dave Farina ei omien sanojensa mukaan normaalisti vaivautuisi edes kommentoimaan tämän tasoisia esityksiä, mutta teki nyt poikkeuksen, koska kyseinen JRE-jakso oli saanut poikkeuksellisen paljon huomiota.

Myös podcast-isäntä saa osansa tässä kritiikissä, koska Roganin viimeaikainen vierailijoiden valinta ja hänen passiivisuutensa haastatteluissa on ollut monien mielestä edesvastuutonta. Julkisuuden henkilöillä on valtaa muovata suurten ihmisjoukkojen mielipiteitä. Professori Daven mukaan tällä olisi valtavia negatiivisia vaikutuksia populaaritieteen kentällä, jos asioita ei oikaistaisi. Samaan syyhyn vedoten myös teoreettisen fysiikan tutkija, YouTube-julkkis Sabine Hossenfelder julkaisi oman oikaisuvideon Howardista (0:19). Rogan on kuitenkin julkisesti kertonut, että hänen tarkoituksensa on antaa ääni toisinajattelijoille, jotta myös heidän näkemyksensä tulisivat julki ja niitä voitaisiin arvioida tasapuolisemmin. JRE:n julkaisema jakso, aiheesta kuin aiheesta, saavuttaa hetkessä miljoonia kuulijoita, johon liittyy laaja vaikutusvoima.

Howard toi ensimmäisessä esiintymisessään esiin amerikkalaisen kuuluisan kosmologin Neil deGrasse Tysonin, joka varhaisessa vaiheessa, kahdeksan vuotta sitten, oli käynyt läpi Howardin lähettämän 36-sivuiseen tutkimuspaperin sonnustaen sen tiheästi punaisilla korjausmerkinnöillä. Dialogia ei sen pohjalta syntynyt.

Kolmastoista kesäkuuta 2024, noin kuukausi Howardin esiintymisen jälkeen, Tyson jakoi seitsemäntoista minuutin vastinevideon, jossa hän kertoo suhtautumisestaan Howardin dokumenttiin. Vastaus on puolustuspuhe vertaisarvioinnista ja tieteen vaatimuksista. Tyson viittaa samalla Dunning-Kruger-efektiin eli ylivertaisuusvinoumaan – Howard tietää puhumistaan aiheista sen verran, että hän voi kuvitella olevansa asiantuntija ja kykenevänsä esittämään jotain uutta mullistavaa, mutta ei tarpeeksi tietääkseen, ettei hän ymmärrä erikoistuneiden alojen saavuttamaa tietoa. Tosin Howard kyseenalaistaa perustiedon, ei niinkään erikoistietoa.

Ylivertaisuusvinouman mukaan mitä huonompi henkilö on taidossa, sitä enemmän hän yliarvioi osaamistaan. Sellaiset ihmiset ovat usein väärän itsevarmuuden laaksossa. Tysonin kritiikin sanomana voisi ajatella, että lisää opiskelua ja nöyryyttä ohjaisi näyttelijän oikeille raiteille. Tämä on ollut omiaan nostamaan niskakarvoja sensitiivisissä kansalaisissa, joille tieteilijät, poliitikot ja rikkaat näyttäytyvät usein portinvartijoina omiin elitistisiin ympyröihinsä. Kaksijakoinen suhtautuminen näkyy hyvin jakson aiheuttamista kommenteista.

Howardin alkuperäisestä dokumentista on julkaistu lokakuussa 2021 laajennettu 162 sivuinen versio, josta voi saada laajemman kuvan hänen ajattelutavastaan ja ideoistaan. Tyson ei käsitellyt päivitettyä dokumenttia vastineessaan. Se olisi ollut aiheellista, kuten tässä analyysiartikkelissani tulen osoittamaan.

Howard esiintyi uudestaan 1. heinäkuuta JRE-jaksossa #2171 yhdessä amerikkalaisen matemaatikko Eric Weinsteinin kanssa, jolloin he pyrkivät syventymään tarkemmin Howardin teoreemoihin. Tätä keskustelua edelsi Weinsteinin ja kosmologian professori Brian Keatingin välinen keskustelu tieteellisestä integriteetistä ja Howardista tunnin mittaisessa podcast-nauhoituksessa. Howard oli kuunnellut sen ja päätellyt, että Weinsteinin suhtautuminen hänen ideoihinsa oli tarpeeksi kunnioittava, jotta kahdenkeskistä keskustelua voisi yrittää. Keating, Weinstein ja Rogan kuuluvat samaan ystäväpiiriin, joten Rogan kysyi Weinsteinilta asiaa ja järjesti podcast-tapaamisen Howardin kanssa. Weinstein on esiintynyt jo puolenkymmentä kertaa JRE:ssä ennen viimeisintä. Hän on nähtävästi ensimmäisiä julkisia ammattimatemaatikkoja, joka on yrittänyt edes jollain tasolla ymmärtää Howardin eksentristä ajatuksen juoksua.

Tässä artikkelissani keskityn kuvailemaan sitä, miten viimeisin tapaaminen Howardin ja Weinsteinin välillä meni, millaisia aiheita siinä nostettiin esiin ja tuliko mihinkään aiheeseen lisää selvyyttä. Tulkitsen podcast-jaksoa tieteellisen metodin ja perenniaalisen filosofian eli ikiaikaisen filosofian yhtymäkohtana. Se on mielestäni kiinnostava aina sosiologisesta näkökulmasta lähtien, puhumattakaan käytännön sovelluksista, joissa tietyt geometriset ja symmetriset muodot ovat keskeisiä.


Olen kirjoittanut kymmenen vuotta sitten kaksi tutkielmaani Elämän Kukka-geometriasta ja sen historiasta. Tämän lisäksi olen tutustunut modernin fundamentaalifysiikan tiettyihin yksityiskohtiin kahden viimeisimmän vertaisarvioidun tutkimukseni kautta (gammakoe, TGD). Tähän liittyen olen myös opiskellut Eric Weinsteinin Geometric Unity -mallia, joten JRE-jakson kokonaisuus on minulle jokseenkin tuttu ja ajankohtainen.