Time Machine. Fractal Time series. Composition of clock and fractal elements with metaphorical relation.

Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 2/3 (episodi 32)

podcast

Pääsimme edellisessä Mesokosmoksen jaksossa kvanttifyysikko Matti Pitkäsen kanssa siihen, että tietoisuus saa näyttämään kaiken klassiselta. Myös oikea käsitys ajasta on yksi keskeisimpiä haasteita täydellisemmän kvanttimekaniikan teorian kannalta.

Miksi aika tuntuu joskus kulkevan hitaasti ja joskus taas nopeasti? Onko kyse kvanttihyppyjen nopeammasta tanssista? Tutkiko Albert Einstein ajan kestoa, oliko hänellä määritelmää mittatikusta? Kuka fuusioi erityisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan ensimmäisen kerran onnistuneesti? Miksi yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistäminen ei ole onnistunut? Mikä säilymislakien ja symmetrioiden menettämisessä on niin kohtalokasta? Mitä tekemistä tietoisuudella ja kvanttimekaniikalla yleensäkään on toistensa kanssa?

Tietoisuudesta ja tajunnasta on vaikea saada matemaattisia kaavoja. Muutamat filosofisemmin orientoituneet fyysikot ovat kuitenkin Matin tavoin (von Neumann, Bohm, Laurikainen, Penrose, Hameroff) pyrkineet luomaan yhtenäistä teoriaa tietoisuuden ja fysiikan välille. Matti paljastaa tässä jaksossa, kuinka hippiliikkeen aikoihin iso tajunnallinen kokemus sai hänet miettimään syviä kysymyksiä ja fysiikkaa toiselta kantilta. Matti luki kaikki suomennetut Jiddu Krishnamurtin kirjat, mutta ei kuitenkaan vakuuttunut Bohmin tulkinnoista kvanttimekaniikasta. Miksi? Sekin selviää tässä trilogian toisessa osassa, jossa lopuksi heittäydymme vapaapudotuksen lailla topologisen geometrodynamiikan ja twistorien pyörteeseen.

[Kvanttiteoria] Jos se pitää paikkansa, niin se merkitsee fysiikan loppua tieteenä.
– Albert Einstein


Käsitteistöä

Seuraavassa on selitetty muutamia käsitteitä loiventamaan oppimiskäyrää kvanttimekaniikan saloihin. Käsitteet on esitetty suurin piirtein siinä järjestyksessä, kuin niitä trilogian toisessa jaksossa esiintyy. Käsitteet täytyy ymmärtää myös kontekstisidonnaisina. Muissa kuin haastattelun asiayhteydessä, erityisesti muilla tieteenaloilla, käsitteillä voi olla eri merkityksiä.

Paradoksi = Näennäisesti loogiselta tuntuva ajatus tai väite, joka voi johtaa epäloogiseen tai mahdottomaan lopputulokseen. Paradoksi on joskus myös väite, joka näyttää olevan yhtä aikaa sekä tosi että epätosi. Suhteellisuusteoriassa klassisen fysiikan kannalta epäintuitiivisilta tuntuvia tilanteita, kuten mitatun pituuden lyheneminen nopeuden kasvaessa, voidaan kutsua paradoksaalisiksi.

Geometrinen aika = Fyysikon yhtälöissään käyttämä aika, joka on reaalilukujen jatkumo. Einsteinin teoriassa se on neljäs avaruusaika-koordinaatti.

Kvanttimittausteoria = Teoria siitä, mitä tapahtuu fysikaalisen suureen, kuten hiukkasen sijainnin mittauksessa. Hiukkasta täytyy häiritä sopivasti niin, että suureen arvo voidaan päätellä hiukkasen reaktiosta. Mittausvuorovaikutus on herkkä suureen arvolle, mutta klassisesti tilanne on ennustettavissa. Kvanttifysiikassa mittaus muuttaa tilaa ja myös suuretta itseään ennustamattomalla tavalla joskus dramaattisestikin. Lopulta voidaan ennustaa vain todennäköisyyksiä eri lopputiloille.

Aikakehitys = Geometrisen ajan suhteen aikakehitys on liike- / kenttäyhtälöiden määräämä. Esimerkiksi vapaalle hiukkaselle vaikutus on sen kulkema polku pituus-avaruus-ajassa – hiukkanen liikkuu A:sta B:hen lyhyintä mahdollista polkua pitkin. Ekonomi puhuisi vaikutuksen sijasta kustannusfunktiosta.

Kenttäyhtälöiden ratkaisu = Aikakehitys (katso edellinen selitys), joka minimoi vaikutuksen.

Avaruusaika = Aika-avaruus = Newtonilaisessa avaruusaika ei riipu havaitsijan liiketilasta. Se on absoluuttinen tausta, ikään kuin muuttumaton näyttämö, jossa kaikki asiat tapahtuvat. Einsteinin aika-avaruus on taas dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa kappaleen massa-energian kanssa. Yleisessä suhteellisuusteoriassa avaruusajan geometria on dynamiikan määräämä.

Nollaenergiaontologia = Yksi Matti Pitkäsen TGD teorian syväkäsitteistä. Tavallinen ontologia olettaa, että fysikaaliset tilat vastaavat 3-ulotteisia snapshotteja, joissa aika on vakio. Tuloksena on kvanttimittausteorian perusparadoksi. Nollaenergiaontologiassa tarkastellaan pareja alku- ja lopputiloista snapshotteina tai ekvivalentisti deterministisinä aikakehityksinä, jotka yhdistävät alku- ja lopputiloja. Kvanttitila on superpositio näistä aikakehityksistä ja kvanttihyppy korvaa sen uudella. Mittausteorian paradoksi katoaa, koska kvanttihypyn kausaalisuus on sopusoinnussa klassisen aikakehityksen kausaalisuuden kanssa. Saadaan kaksi aikaa: 1) koettu aika sarjana kvanttihyppyjä ja 2) geometrinen aika klassiseen aikakehitykseen liittyvänä ominaisuutena.

P-adinen fysiikka = Toinen Matti Pitkäsen TGD teorian syväkäsitteistä. Lähtökohtana on reaalilukuihin perustuva fysiikka, joka yleistetään korvaamalla reaaliluvut p-adisilla luvuilla tai niiden laajennuksella. Voidaan puhua p-adisista vastineista avaruusajalle ja kenttäyhtälöille. Tulkintassa on korrelaatio kognitiolle, ”ajatuskuplille”. Nämä fysiikat annetulle rationaalilukujen määrittelemille laajennuksille yhdistetään reaalifysiikan kanssa adeliseksi fysiikaksi, joka kuvaa sekä aistikokemuksen että kognition.

Minkowskin avaruus = Erikoisen suhteellisuusteorian avaruusaika, joka vastaa yleisen suhteellisuusteorian tyhjää avaruusaikaa. Minkowskin avaruus on hiukkasfysiikan avaruusaika, jossa aika on neljäs ulottuvuus. Minkowskin avaruutta luonnehtivat maksimaaliset symmetriat, jossa kaikki pisteet ovat geometrisesti samanarvoisia.

Säiemalli = Säieteoria = Hiukkasfysiikan malli, jonka mukaan alkeishiukkaset ovat 1-ulotteisia säikeitä.

Erityinen suhteellisuusteoria = Erikoinen / suppea suhteellisuusteoria. Albert Einsteinin vuonna 1905 julkaisema teoria, joka määrittelee ajan ja avaruuden lait ilman painovoiman vaikutinta. Teoria perustuu kahdelle oletukselle: 1) fysiikan lait ovat samoja kaikille havaitsijoille ja 2) valon nopeus on sama kaikille havaitsijoille.

Valonnopeus = Fysikaalinen vakio, jota merkitään kirjaimella c. Sen sovittu tarkka arvo on 299 792 458 m/s ja se on nopeus, jolla sähkömagneettiset aallot ja muut massattomat hiukkaset etenevät tyhjiössä. Massalliset hiukkaset eivät voi saavuttaa valonnopeutta erityisen suhteellisuusteorian mukaan. Näitä tukee myös vahva hiukkaskiihdyttimillä saatu empiirinen näyttö.

Eetteri = 1900-luvulle tultaessa ennen erikoista suhteellisuusteoriaa oli luontevaa yrittää mallintaa sähkömagnetismia eetteriksi nimitetyn väliaineen, tarkemmin sanottuna ääniaalloille analogisten värähtelyjen avulla. Silloin vallalla oli Newtonilainen avaruusaika, jossa ei ole mitään ylärajaa valonnopeudelle, kuten erikoisessa avaruusajassa. Fysikaalinen eetterihypoteesi kaatui valonnopeuden vakioisuuteen. Eetteriä on luonnehdittu myös maailmankaikkeuden läpäiseväksi näkymättömäksi substanssiksi, jolla ei ole ominaisuuksia. Tällä hetkellä lähinnä tätä käsitettä fysiikassa lienee kaikkiallinen Higgsin kenttä ja Higgsin hiukkaset, jotka luovat partikkeleille massan, jotka mahdollistavat lopulta atomien ilmentymisen.

Aikadilaatio = Erikoisessa suhteellisuusteoriassa esiintyvä ilmiö, jossa mitä nopeampaa havaitsija liikkuu, sitä hitaammin aika kulkee hänen osalta suhteessa paikallaan olevan havaitsijan ajan kulkuun.

Fotosähköinen ilmiö = Kun metallipintaa säteilytetään energialla, joka ylittää energian, joka tarvitaan elektronin irrottamiseksi metallista, niin silloin kyseisestä pinnasta emittoituu elektroneja. Kvantti-ilmiön tästä tekee se, että minimi energia vastaa minimitaajuutta fotonille (E = hf).

Antimateria = Diracin yhtälön relativistisena kuvauksena spinille, joka oli keksitty kokeellisesti ja ennustuksena seurasi antihiukkasten olemassaolo, joka sittemmin vahvennettiin kokeellisesti.

Kvanttikenttäteoria = Aaltomekaniikka toimi aluksi vain yksihiukkas-tasolla. Kvanttikenttäteoria on yleistys monihiukkas-tasolle.

Yleinen suhteellisuusteoria = Gravitaatioteoria, jossa gravitaatio palautuu avaruusajan kaarevuuteen eli kaarevuus määrää aineen ja aine kaarevuuden. Avaruusaika, toisin sanoen siihen liittyvä pituuden käsite on nyt dynamiikan määräämä.

Invarianssi = Säännönmukainen ja ennustettava tapahtumaketju. Katso myös symmetria.

Säilymislait = Noetherin teoreema on nykyisen teoreettisen fysiikan kulmakiviä. Se kertoo, että jokaista symmetriaa vastaa säilymislaki. Esimerkiksi aikasiirrot symmetriona vastaavat säilyvää energiaa.

Symmetria = Matemaattinen ja fysikaalinen ominaisuus. Systeemin tila on symmetrinen, jos se ei muutu, kun siihen kohdistetaan jokin muunnos (kierto, energia, aika, yms.). Yleisemmin sanottuna systeemin dynamiikka on symmetrinen, jos sen dynamiikan määräävä vaikutus ei muutu muunnoksessa.

Eksakti = Tarkka, täsmällinen.

(Spontaani) kompaktifikaatio = Säieteoriassa 4-ulotteinen avaruusaika korvataan 10-ulotteisella Minkowskin avaruudella. Havaittu avaruusaika on kuitenkin 4-ulotteinen Minkowskin avaruus ensimmäisenä likiarvona. Spontaani kompaktifikaatio merkitsisi sitä, että lisäulottuvuudet, joita on kuusi, efektiivisesti tulevat jotenkin hyvin pieniksi ja 10-ulotteinen avaruusaika näyttää fysikaalisesti 4-ulotteiselta. Miten tämä tapahtuu, se jäi säieteoriassa mysteeriksi.

Hamiltonin operaattori = Klassisen energian vastine kvanttimekaniikassa, joka on kuitenkin sananmukaisesti operaattori. Sen vaikutus kvanttitilaan on antaa tilan energia ominaistilolle, mutta ei sen yleisemmin.

Noetherin teoreema = Saksalaisen naisfyysikko ja matemaatikko Emmy Noetherin mukaan jokaista fysiikan lakeihin liittyvää yleistä symmetriaominaisuutta vastaa jonkin suureen yleinen säilymislaki. Symmetriaominaisuuksia ovat esimerkiksi fysiikan lakien riippumattomuus suunnasta, ajasta ja paikasta sekä niitä samassa järjestyksessä vastaavat pyörimismäärän, energian ja liikemäärän säilymislait.

Aikakehitysoperaattori = Tämä koodaa kvanttisysteemin aikakehityksen. Koska kyseessä on aikasiirto, se vastaa vastaa Noetherin teoreeman perusteella säilyvää energiaa ja siis Hamiltonin operaattoria.

Sirontavaikutus = Sironta-amplitudit määräävät teorian fysikaaliset ennustukset ja formaalilla tasolla tavoitteena on näiden johtaminen. Käytännössä ennustukset on pakko johtaa käyttämällä fysikaalista ja matemaattista intuitiota.

Divergenssi = Matematiikassa termi, joka kuvaa pisteestä lähtevän tai siihen päättyvän vektorivuon, voidaan myös ajatella virran, tiheyttä. Divergenssit ovat myös ongelma ja vastaavat äärettömän suuria lukuja laskentatuloksena kvanttikenttäteorian häiriöteoreettisessa käsittelyssä.

Tietoisuuden teoria = Filosofian erityisosa-alueessa, mielenfilosofiassa, on monia teorioita tietoisuudelle. Karkeasti ne voidaan jakaa fenomenaalisiin ja pääsy-tietoisuusteorioihin, joista osa hyödyntää neurotieteellisiä ja kvanttimekaanisia malleja. Ne ovat jonkinlainen yritys ymmärtää tajunnan olemus matemaattisesti. Tietoisuuden kvanttiteorioissa pyritään löytämään tietoisuuden kvanttifysikaaliset vastineet.

Yhtenäisyysteoria = Kaiken teoria = Sellainen teoria, joka kuvaa kaikkia vuorovaikutusvoimia (gravitaation, sähkömagneettisen, vahvan ja heikon vuorovaikutuksen) ja kaikkia aineen osia. Osa teorioista pyrkii yhdistämään kolme vuorovaikutusvoimaa ilman gravitaatiota, esimerkiksi Suuri Yhtenäisteoria (Grand Unified Theory, GUT).

Panpsykismi = Filosofinen näkemys, jonka mukaan tietoisuus on kaikkialla ja kaiken takana oleva peruspiirre, usein nimenomaan perustavalaatuisempi suhteessa aineeseen.

Synkronia = Samanhetkisyys, samantahtisuus, rinnakkaisuus. Eri paikoissa olevien systeeminen ajallisten käyttäytymisten vastaavuus. Vaikkapa kahden jazz-muusikon aivosähkökäyrien on havaittu olevan synkroniassa.

Relativistinen = Suhteellinen. Esimerkiksi paikallaan oleva objekti ja liikkuva objekti ovat relativistisia, kun niillä kummallakaan ei ole absoluuttista liiketilaa, vaan kummankin näkökulmasta toinen on liikkeessä.

Implicit order = Fyysikko David Bohmin esittämä käsite. Sen mukaan näennäisen kaaoksen takana voi piillä järjestys. Esimerkiksi Mandelbrotin fraktaali näyttää kaoottiselta, mutta on todellisuudessa vain äärimmäisen monimutkainen järjestys. Resepti fraktaalin tuottamiseksi on itsessään hyvin yksinkertainen.

P-adiset lukukunnat = Reaaliluvut saadaan lähtemällä rationaaliluvuista täydentämällä ne niin, että saadaan jatkumo, toisin sanoen lisätään lukukuntaan algebralliset luvut (rationaalipolynomien juuret) ja transkendenttiluvut, kuten e ja pi. Myös p-adiset luvut ovat tällaisia täydennyksiä, jossa jokainen jaoton luonnollinen alkuluku p = 2, 3, 5, 7,… määrittelee p-adisen lukukunnan. Lukukunta sallii äärettömän määrän laajennuksia, joita määrittelevät juuret rationaali polynomeille. Etäisyyden käsite p-adisille ja reaaliluvuille on täysin erilainen. P-adisesti äärelliset luvut ovat reaalilukuina tyypillisesti suuruudeltaan äärettömiä.

Kosmologinen vakio = Einsteinin yleisessä suhteellisuusteoriassa esiintyvä suure, jonka Einstein “keksi” yhtälöihinsä, jotta maailmankaikkeus ei romahtaisi kasaan.

Konformisymmetria = Konformi-invarianssi = Konformimuunnokset tasossa vastaavat muunnoksia, jotka säilyttävät kahden käyrän välisen kulman, mutta eivät yleensä pisteiden etäisyyksiä, kuten isometriat.

Twistorit = Matemaatisen fyysikon Roger Penrosen 1970-luvun paikkeilla esittämä käsite tarkoituksena massattomien kenttien, kuten sähkömagneettinen kenttä, kuvailu topologisina objekteina 6-ulotteisessa twistoriavaruudessa. Twistorien ensimmäinen sovellus olivat mittakenttäteorioiden ratkaisut. Myöhemmin massattominen kenttäteorioiden Feynmanin diagrammatiikka onnistuttiin osittain korvaamaan twistoridiagrammoilla, jotka ovat paljon yksinkertaisempia ja voimakkaampia laskennallisesti.

Feynmanin diagrammit = Kvanttikenttäteorian häiriöteoreettisessa käsittelyssä sironta-amplitudit koodaavat teoria ennustukset ja voidaan lausua Feynmanin diagrammien summina. Diagrammeihin voidaan liittää matemaattista käsittelyä valtavasti helpottava tulkinta. Feynmanin säännöt koodaavat häiriöteorian.

Kombinatorinen räjähdys = Eksponentiaalinen kasvu, joka esimerkiksi jonkin matemaattisen ratkaisuvaihtoehtojen kasvun kuvaajana tarkoittaa, että tehtävää ei voi ratkaista pelkästään tietokoneiden laskentatehoa kasvattamalla. Vertailukohtana esimerkiksi polynominen kasvu, jota voidaan hallita konetehoa lisäämällä.

TGD = Lyhenne sanoista topologinen geometrodynamiikka. Teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkäsen kaiken yhtenäistävä teoria ja väitöskirjan aihe vuodelta 1982.

CP2 = TGD:ssä 4-ulotteinen avaruusaika on pinta 8-ulotteisessa avaruudessa M4 x CP2. Toisin sanoen erikoisen suhteellisuusteorian Minkowskin avaruuden M4 pisteet korvataan CP2:lla, joka on 4-ulotteinen ja kooltaan äärimmäisen pieni, kokoskaalaltaan 10-30 metriä.

CP2 voidaan ajatella saatavaksi seuraavalla tavalla. Lähdetään tutusta 3-ulotteisesta ”kotiavaruudesta” R3 ja tarkastellaan origosta lähtevien suorien joukkoa, jonka pisteet ovat näitä suoria. Se on 2-ulotteinen reaalinen projektiivinen avaruus RP2. Korvataan sitten kotiavaruus RP3 6-ulotteisella kompleksisella versiollaan C3, jolloin koordinaattiakselit tulevat kompleksisiksi tasoiksi. Sen jälkeen korvataan myös suorat kompleksitasoilla, jolloin tuloksena on CP2.

(Pieni) kompaktiavaruus = Säieteorian käsite, joka ei ole millään tavalla yksikäsitteinen. Joillain argumenteilla se olisi 6-ulotteinen Calabi-Yau avaruus, joita on ääretön määrä. Tämä johti niin sanottuun ”landscape” katastrofiin eikä säiemalli kyennyt ennustamaan sillä mitään.

Henkilöitä

Seuraavassa on listattu historian ja nykyajan henkilöitä ja tieteentekijöitä, joita esiintyy kvanttimekaniikkaa käsittelevässä podcast-trilogiassa.

Suomalaisia

Raimo Keskinen: 1935 – 2007 elänyt kuuluisa suomalainen teoreettinen fyysikko, yliopiston opettaja ja suosittu tieteen popularisoija.

Kalervo V. Laurikainen: 1916 – 1997 elänyt suomalainen luonnontieteilijä ja professori. Laurikainen tuli tunnetuksi luonnontieteiden ja uskonnon välistä suhdetta koskevista keskustelua herättäneistä pohdiskeluistaan.

Aku O. Visala: on suomalainen teologian tohtori, tutkija ja uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa. Visala on kirjoittanut kirjoja mm. uskonnonfilosofiasta ja vapaasta tahdosta sekä on Areiopagi-podcastin vakiovieras.

Ulkomaisia

Parmenides: 500-400-luvulla eaa. Platonin ja Zenonin aikoihin elänyt kreikkalainen filosofi. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän katsoi moneutta ja liikettä koskevien aistihavaintojen olevan pettäviä, ja todellisuuden olevan yksi, jakautumaton ja liikkumaton.

Isaac Newton: 1600 – 1700 elänyt englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi.

Albert Einstein: 1879 – 1955 elänyt saksanjuutalainen, ehkä maailman kuuluisin teoreettinen fyysikko, joka loi suppean ja yleisen suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen.

Paul A. M. Dirac: 1902 – 1984 elänyt brittiläinen teoreettinen fyysikko ja kvanttifysiikan kehittäjä, joka ensimmäisenä ennusti matemaattisesti antimaterian olemassaolon.

Max Planck: 1858 – 1947 elänyt saksalainen fyysikko, jonka mustan kappaleen säteilyn tutkimukset johtivat energian kvanttiluonteen (ensin fotonin) löytämiseen. Tämän vuoksi häntä kutsutaan yleensä kvanttimekaniikan löytäjäksi.

Niels H. D. Bohr: 1885 – 1962 elänyt tanskalainen fyysikko, joka tunnetaan yhtenä merkittävimmistä kvanttimekaniikan ja nykyaikaisen atomimallin kehittäjänä.

Erwin R. J. A. Schrödinger: 1887 – 1961 elänyt itävaltalainen fyysikko, joka kehitti kvanttimekaniikan keskeisimmän Schrödingerin yhtälön, josta hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto.

Werner Heisenberg: 1901 – 1976 elänyt saksalainen fyysikko ja nobelisti, yksi kvanttimekaniikan ja erityisesti epätarkkuusperiaatteen kehittäjistä.

John von Neumann: 1903 – 1957 elänyt unkarilaissyntyinen yhdysvaltalainen matemaatikko, joka kehitti kvanttimekaniikkaa, joukko-oppia, tietojenkäsittelytiedettä, taloustiedettä ja muita matematiikan osa-alueita, kuten peliteoriaa.

Jean G. Darboux: 1842 – 1917 elänyt ranskalainen matemaatikko ja korkeamman geometrian tutkija.

James C. Maxwell: 1831 – 1879 elänyt skotlantilainen fyysikko, joka kehitti niin kutsutut Maxwellin yhtälöt, jotka kuvaavat sähköisten ja magneettisten kenttien käyttäytymistä ja vuorovaikutusta.

Jules H. Poincare: 1854 – 1912 elänyt ranskalainen matemaatikko, teoreettinen fyysikko ja tieteenfilosofi. Hän kehitti muun muassa matemaattisen otaksuman, josta vuosituhannen vaihteessa tuli yksi seitsemästä miljoonan dollarin arvoisesta tehtävästä, jonka lopulta ratkaisi venäläinen matemaatikko Grigori Perelman vuonna 2002.

Benjamin Libet: 1916 – 2007 elänyt aivojen, tietoisuuden ja vapaan tahdon tutkija, joka tunnetaan Libetin kokeista. Hänen mukaansa kokeet osoittavat, että vapaan tahdon akteiksi luokiteltavat ihmiskehon motoriset liikkeet ensin aktivoituvat tiedostamattomasti ja vasta sen jälkeen tulkitsemme ne tajunnassa ikään kuin ne olisivat meidän vapaan tahdon määrittelemiä liikkeitä.

John A. Wheeler: 1911 – 2008 elänyt yhdysvaltalainen teoreettisen fysiikan professori. Hän lanseerasi kvanttimekaniikassa ja kosmologiassa tutut termit, kuten musta aukko, madonreikä, kvanttivaahto ja monimaailma.

Bryce S. DeWitt: 1923 – 2004 elänyt yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko, joka tunnetaan painovoimaa ja kenttäteorioita koskevista töistään. Hänen tunnetuin julkaisu oli Wheeler-DeWitt yhtälö, jonka hän formuloi yhdessä John Wheelerin kanssa. Yhtälö on Schrödingerin yhtälön vastine kvanttigravitaation alalla.

Wolfgang E. Pauli: 1900 – 1958 elänyt itävaltalainen fyysikko ja nobelisti. Hänet tunnetaan parhaiten Paulin kieltosäännön nimellä kulkevasta kvanttimekaniikkaan liittyvästä perustavanlaatuisesta periaatteesta sekä spin-tiloihin liittyvistä tutkimuksistaan.

Carl G. Jung: 1875 – 1961 elänyt sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja. Hän painotti psyyken ymmärtämistä tutkimalla unien, taiteen, mytologian, uskonnon ja filosofian maailmoja. Hänen huomattavimmat ajatukset koskevat arkkityyppejä, kollektiivista alitajuntaa sekä synkronisiteettia.

David Bohm: 1917 – 1992 elänyt yhdysvaltalainen kvanttifyysikko ja filosofi. Hän opiskeli muun muassa Robert Oppenheimerin ja Albert Einsteinin johdolla sekä kävi kuuluisia kirjoiksi tallennettuja keskusteluja Jiddu Krishnamurtin kanssa.

Jiddu Krishnamurti: 1895 – 1986 elänyt Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja. Hän tuli tunnetuksi nuorena Teosofisen Seuran kautta ja myöhemmin monien tiedemiesten, taiteilijoiden, poliitikkojen ja uskontotieteen edustajien kanssa käytyjen keskusteluiden myötä.

Richard P. Feynman: 1918 – 1988 elänyt vaikutusvaltainen fyysikko ja nobelisti. Hänen ansiona oli esittää kvanttielektrodynamiikka polkuintegraalien avulla sekä johtaa niistä säännöt nykyään Feynmanin graafeina tunnetulle tavalle esittää sähkömagneettiset prosessit kuvina.

Luigi Fantappie: 1901 – 1956 elänyt italialainen matemaatikko, joka kehitti vuonna 1942 fysiikan ja biologian yhtenäisteorian, syntrooppisen käsitteen sekä myöhemmin vuonna 1952 yhtenäisteorian nimeltä projektiivinen suhteellisuusteoria.

Elossa olevat

Sir Roger Penrose: englantilainen fyysikko ja matemaatikko Oxfordin yliopistosta. Hän on etsinyt fysiikan, biologian ja tietoisuuden riippuvuussuhteita ja kirjoittanut tekoälystä. Lukuisista hänen alkuun saattamista ideoista ja havainnollistuksista eräs, Penrosen kolmiot ovat esillä Helsingissä Keskuskadulla geometrisesti muodostettuina kadun kiveyksessä.

Stuart Hameroff: anestesiologi ja lääketieteen professori Arizonan yliopistossa. Hän tullut tunnetuksi tietoisuuden mekanismin selityksistä ja yhteistyöstään fyysikko Roger Penrosen kanssa.

Julian Barbour: englantilainen teoreettinen fyysikko, jonka tutkimuksen kohteita ovat suhteellisuusteoria, kvanttipainovoima, tieteen historia ja erityisesti ajan fysiikka.

Edward Witten: yhdysvaltalainen matemaatikko ja teoreettinen fyysikko, yksi maailman johtavista supersäieteorian tutkijoista.

Sean M. Carroll: kuuluisa yhdysvaltalainen teoreettisen fysiikan professori, joka on popularisoinut kvanttimekaniikkaa monien kirjojen, podcast-ohjelmien ja videotaltioitujen luentojen kautta.

Zlatko K. Minev: soveltavan fysiikan tohtori, joka on erikoistunut kvanttilaskentaan. Teki viime vuonna (2019) merkittävän löydön liittyen kvanttihypyn ennustettavuuteen ja kvanttitilan palauttamiseen.

Linkkejä

Kuva

Copyright © Natali Art / Alamy Stock Photo

Yksi kommentti artikkeliin ”Kvanttikietoutumia ja koherenttia maailmankuvaa etsimässä, osa 2/3 (episodi 32)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.