Science is for everyone

Tiede on tarkoitettu kaikille / Science is for everyone

article

Seuraava katsaukseni korostaa tieteen tekemisen oikeuksien tunnustamisen tärkeyttä, erityisesti painottaen tarvetta keskusteluihin avoimesta tieteestä. Viittaamalla kansainvälisten sopimusten periaatteisiin pyrin määrittelemään tieteen ei etuoikeutena, vaan perustavanlaatuisena ihmisoikeutena. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole vailla vastuuta ja velvollisuuksia; erityisesti vastuuta noudattaa ja edistää tieteellistä menetelmää.

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin holististen tieteiden julkaisussa 4.1.2025: https://www.holistic-science-publications.com/holistic-archive/

Tiede on tarkoitettu kaikille

Audio suomeksi

Viimeaikaisissa Joe Rogan Experience -podcastin jaksoissa on noussut esiin kysymyksiä asiantuntijatietoon luottamisesta, hyvän tieteen kriteereistä sekä tieteellisen tutkimuksen institutionaalisesta erioikeudesta. Erityisesti jakso #2171, jossa vieraana olivat amerikkalainen toisinajattelija ja matemaatikko Eric Weinstein sekä näyttelijä ja keksijä Terrence Howard, keräsi miljoonia katselukertoja ja sai aikaan satoja tuhansia reaktioita sekä lukuisia vastausvideoita kuukauden sisällä. Vaikka osallistujat, mukaan lukien isäntä Joe Rogan, saivat sekä ivaa että kiitosta mielipiteistään, laajempi keskustelu usein sivuutti keskeisen kysymyksen: yleisen oikeuden osallistua tieteelliseen tutkimukseen.

Tässä katsauksessa korostetaan näiden oikeuksien tunnustamisen tärkeyttä, erityisesti avoimen tieteen keskustelun tarvetta. Viitaten kansainvälisten sopimusten periaatteisiin pyritään muotoilemaan tiede etuoikeuden sijaan perusoikeutena. Tämä oikeus ei kuitenkaan tule ilman vastuuta ja velvollisuuksia; erityisesti vastuuta noudattaa ja edistää tieteellistä menetelmää.

Oikeus tieteeseen

Jokaisella ihmisellä on yleismaailmallinen oikeus osallistua kulttuurielämään sen laajimmassa sivistysmerkityksessä, mukaan lukien tieteelliset pyrkimykset, ja hyötyä julkisten kanavien julkaisutoiminnan eduista, joita turvataan immateriaalioikeuksilla. Tämä oikeus on nimenomaisesti tuettu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (UDHR) artiklassa 27, jossa todetaan, että ”1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. 2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.” Lisäksi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICESCR) vahvistaa tämän oikeuden osallistua ja nauttia tieteen suomista henkisistä hyödyistä artiklassa 15.

Näiden artiklojen mukaan tieteen on oltava avoin kaikille, jotka haluavat osallistua siihen. Oikeuksia käsittelevä 18 henkinen komitea (CESCR) korostaa vuonna 2020 julkaistuilla yleiskommenteillaan nro. 25 II 9-11, että tieteeseen osallistumisen tulisi olla inklusiivista, heijastaen laajempaa kulttuuristen oikeuksien käsitettä, joka kattaa kaikki inhimillisen olemassaolon osa-alueet, mukaan lukien siis tieteellisen toiminnan itsessään, ei vain tieteellisistä tuloksista nauttimista. Tämä periaate mitätöi kaikki yhteiskunnalliset rajoitukset siitä, kuka voi osallistua tieteeseen mielivaltaisten tai ennakkoluuloisten kriteerien perusteella. Oikeus osallistua tieteen antiin ja tekemiseen on siis suojattu kansainvälisellä ihmisoikeuslainsäädännöllä, joka painottaa syrjimättömyyttä.

Immateriaalioikeudet suojaavat henkisiä tuotoksia, kuten kirjallisia ja taiteellisia teoksia, mutta löytöjä, tieteellisiä teorioita tai matemaattisia menetelmiä ei voi kuitenkaan patentoida Suomen patenttilain 1 luvun 1 § mukaan.

UNESCO:n suositus Avoimesta Tieteestä ja tutkijoista korostaa inklusiivisen tieteellisen osallistumisen tärkeyttä yhteisen tiedon edistämiseksi ja yhteiskuntien kehittämiseksi UDHR artikla 27 pohjalta: “Avoin Tiede pyrkii lisäämään tieteellisen tiedon jakamista laajasti ja avoimesti kaikkien ihmisten hyödyksi kaikkialla – sekä avaamaan prosessin, jossa osallistutaan tiedon tuottamiseen ja rakentamiseen.”

Debatit yhteiskunnassa ongelmallisista kysymyksistä, kuten kuka on oikeutettu osallistumaan tieteeseen ja mikä muodostaa pätevän tieteen, liittyvät usein etuoikeuksien, demargoinnin, tiedesovellusten ja vastuullisuuden kysymyksiin. Näiden keskustelujen, tai keskustelematta jättämisten, ei kuitenkaan tulisi syrjäyttää kenenkään perusoikeutta osallistua tieteelliseen toimintaan tiedon tai tieteellisten laitteiden keksijänä, tuottajana tai soveltajana yhteiskunnallisten ja kansainvälisten lakien puitteissa.

Keskustelut avoimilla ja suljetuilla foorumeilla ongelmakohdista eivät voi muuttaa tämän oikeuden olemusta, kuten se UDHR:n artiklassa 27 on esitetty. Yhteiskunnat, foorumit, hallitukset ja toimikunnat, jotka kieltävät tämän oikeuden, toimivat parempaa maailmaa vastaan. Tieteeseen osallistumisen pääsyn rajoittaminen rappeuttaa maailmanlaajuista sivistävää kulttuurityötä.

Velvollisuudet tieteessä

Yhteisön tulisi tarkistaa ja vahvistaa tieteellinen työ keskeisimpien tieteellisten hyveiden eli totuudenmukaisuuden ja rehellisyyden perusteella. Tieteellinen yhteisö luottaa eräänä työkaluna vertaisarviointiin asettaakseen tavoitteita tieteellisen työn pätevyydelle ja totuudenmukaisuudelle. Tämä prosessi tulisi perustua työn ansioihin, ei tekijän henkilöllisyyteen tai aiempiin meriitteihin. Prosessin on tarkoitus varmistaa, että tieteellisiä panoksia arvioidaan oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti, ylläpitäen tieteellisen tutkimuksen integriteettiä. CESCR lisää, että ”tietoa tulisi pitää tieteenä vain, jos se perustuu kriittiseen tarkasteluun ja on falsifioitavissa ja testattavissa.”

Tämä pätee paitsi STEM-alojen ’kovien tieteiden’ osalta, myös laadullisiin tutkimusalueisiin. Esimerkiksi suomalainen tutkija ja tieteenteorian historian tohtori Ari J. Tervashonka käsittelee loogisen konfirmaation teoriassaan replikaatiokriisiä psykologian kaltaisilla aloilla, osoittaen, että perusteellinen validointi voi olla mahdollista kaikilla tieteellisillä aloilla.

Tieteen pitäisi olla tarkoitettu kaikille, mutta onko kaikki tiedettä? Parhaat arviointijärjestelmät mahdollistavat kaksisuuntaisesti anonyymin vertaisarvioinnin kaikille tutkijoille iästä, ihonväristä, rodusta, sukupuolesta, koulutuksen suomasta yhteiskunnallisesta statuksesta tai uskonnollisista arvoista riippumatta. Anonyymit double-blind vertaisarviointijärjestelmät, joiden kehitys nykyiseen muotoonsa alkoi 1970-luvulla, auttavat varmistamaan, että tieteellistä työtä arvioidaan oikeudenmukaisesti ilman ennakkoluuloja. Tämä järjestelmä mahdollistaa niin akateemisten kuin kansalaistutkijoidenkin merkityksellisen osallistumisen taustastaan riippumatta, edistäen monimuotoisempaa ja innovatiivisempaa tieteellistä yhteisöä.

Kansalaiset tieteilijöinä

Kansalaistieteilijä voi olla itsenäinen tutkija tai vastaavasti henkilö, joka ottaa osaa tieteellisen instanssin organisoimaan tutkimukseen esimerkiksi datan kerääjänä. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää olevansa tieteellinen tutkija ilman aktiivista osallistumista ja sen osoittamista tietyn aihealueen opiskeluun ja sen parissa työskentelyyn. Kulttuuri-/sivistystyö, sisältäen taiteet, sosiaaliset ja luonnontieteet, on sivistyneen yhteiskunnan kansalaisille järjestämä etuoikeus, ei kepeästi itselle määritelty positio.

Akateeminen instituutti on vuosituhansien aikana rakentunut opettamaan kriittistä ajattelua sekä yleisesti että erikoistuneilla aloilla. Sinnikäs opiskelu ja päättötyöt valmistavat asiantuntijoita, joilla on parhaat mahdolliset edellytykset arvioida ja tuottaa uutta tietoa alalleen. Kuitenkin opiskelumenetelmät ja tieto sinänsä ovat yleistä omaisuutta ja kuuluvat kaikille eikä tieteellisten alojen asiantuntijuus voi täten olla akatemian säätelemää eikä sen yksinomaisuutta. CESCR:n mukaan yli 170 sopimuksen allekirjoittaneen jäsenmaan on suorastaan järjestettävä kansalaisille mahdollisuus ottaa osaa tieteelliseen toimintaan.

Artiklat UDHR 27 ja ICESCR 15 kannustavat kaikkia tieteellisestä työstä kiinnostuneita itsenäiseen tutkimiseen, opiskeluun ja jakamaan havaintonsa maailmasta maailmalle sivistävän kulttuurityön nimissä. Tieteellinen eetos alkaa havainnoinnista, dokumentoinnista ja tutkimuksen vertailusta tunnettuun tietoon. Internet ja tekoäly ovat työkaluina luoneet ainutlaatuisen mahdollisuuden toiminnalle, joka ihmisoikeuksien julistuksen aikaan 75 vuotta sitten oli vasta idealisaatio. Lisäksi hankkiutumalla ympäristöön, jossa henkilö voi sparrata muiden kanssa tietoansa ja osaamistansa, muodostuu hyvät mahdollisuudet olla luomassa parempaa, toimivampaa sivilisaatiota. Jokaisen tieteilijän velvollisuutena on ylläpitää tieteellisen menetelmän perusperiaatteita ja kriteereitä edistääkseen tiedon jatkuvaa kehittymistä.

Tieteeseen osallistumisoikeuden vahvistaminen on keskeistä nykymaailmassa, kun otetaan huomioon tieteen ja teknologian kasvava vaikutus jokaiseen elämämme osa-alueeseen. Globaaleista haasteista, kuten ilmastonmuutoksesta, henkilökohtaiseen lääketieteeseen saakka tieteelliset edistysaskeleet muovaavat tulevaisuuttamme. Osallistumisen varmistaminen eri instituutioista ja yrityksistä mahdollistaa erilaisten näkökulmien ja kykyjen tuomisen näiden monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen, mikä lopulta hyödyttää koko ihmiskuntaa.

Science is for everyone

Audio in English

In recent episodes of the Joe Rogan Experience podcast, questions about the validity of expert knowledge, the criteria for good science, and institutional privilege to scientific research have been raised. Notably, episode #2171 with guests Eric Weinstein, an American dissident scientist and mathematician, and Terrence Howard, an actor and inventor, drew millions of views and sparked hundreds of thousands of reactions and numerous response videos within a month. While participants, including host Joe Rogan, elicited a mix of ridicule and praise for their opinions, the broader discourse often overlooked one thing: the universal right to participate in scientific inquiry.

This essay emphasizes the importance of acknowledging these rights, particularly highlighting the need for discussions on open science. By referencing principles from international agreements, it seeks to reframe science not as a privilege but as a fundamental human right. However, this right does not come without responsibility and duty; specifically, the responsibility to adhere to and promote the scientific method.

Right to science

Every individual has a universal right to participate in cultural life in its broadest educational sense, including scientific endeavors, and to benefit from the advantages of public channels’ publishing activities, which are secured by intellectual property rights. This right is explicitly supported by Article 27 of the Universal Declaration of Human Rights (UDHR), which states: ”1. Everyone has the right freely to participate in the cultural life of the community, to enjoy the arts and to share in scientific advancement and its benefits. 2. Everyone has the right to the protection of the moral and material interests resulting from any scientific, literary or artistic production of which he is the author.” Furthermore, the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights (ICESCR) reinforces this right to participate and enjoy the intellectual benefits provided by science in Article 15.

According to these articles, science must be open to all who wish to engage in it. The 18-member Committee on rights (CESCR) in 2020 emphasizes in its General Comment No. 25 II 9-11 that participation in science should be inclusive, reflecting the broader concept of cultural rights, which encompasses all aspects of human existence, including the activity of science itself, not just as beneficiaries of scientific outcomes. This principle nullifies any attempt to restrict who can participate in science based on arbitrary or prejudiced criteria. Therefore, the right to participate in the contributions and activities of science is protected under international human rights law, which stresses non-discrimination.

Intellectual property rights protect creations of the mind, such as literary and artistic works. However, discoveries, scientific theories, or mathematical methods cannot be patented according to Chapter 1, Section 1 of the Finnish Patent Act.

UNESCO’s Recommendation on Open Science and researchers underscores the importance of inclusive scientific participation to advance common knowledge and develop societies, based on UDHR Article 27: ”Open Science aims to increase the sharing of scientific knowledge widely and openly for the benefit of all people everywhere – and to open the process of contributing to and building that knowledge.

Debates within society on problematic issues, such as who is entitled to participate in science and what constitutes valid science, often relate to privileges, demarcation, marginalization, scientific applications, and responsibility. These debates, or the failure to have them, should not override anyone’s fundamental right to participate in scientific activity as an inventor, producer, or applicator of knowledge or scientific equipment within the framework of societal and international laws.

Discussions in open and closed forums about these problem areas cannot change the nature of this right, as presented in UDHR Article 27. Societies, forums, governments, and committees that deny this right are acting against a better world. Restricting access to participation in science degrades global educational and cultural work.

Responsibilities in science

The community should review and affirm scientific work based primarily on the central scientific virtues of truthfulness and honesty. The scientific community relies on peer review as a tool to set standards for the validity and truthfulness of scientific work. This process should be based on the merits of the work, not the identity or past merits of the author. This process aims to ensure that scientific contributions are assessed fairly and objectively, maintaining the integrity of scientific research. The CESCR adds that ”knowledge should be considered as science only if it is based on critical inquiry and is open to falsifiability and testability.

This applies not only to the ’hard sciences’ in STEM fields but also to qualitative research areas. For instance, Finnish researcher Ari J. Tervashonka, a PhD in the theory history of science, addresses the replication crisis in fields like psychology through his theory of logical confirmation, which suggests that rigorous validation is achievable across all scientific disciplines.

Science should be for everyone, but is everything science? The best evaluation systems to validate scientific knowledge enable bidirectional anonymous peer review for all researchers regardless of age, skin color, race, gender, religious values, or societal status provided by education. Anonymous double-blind peer review systems that started to develop to their current form in the 1970s help ensure that scientific work is assessed fairly and without prejudice. This system allows both academic and citizen researchers to participate meaningfully, regardless of their background, fostering a more diverse and innovative scientific community.

Citizens as scientists

A citizen scientist can be an independent researcher or, alternatively, a person participating in research organized by a scientific entity, such as a data collector. However, no one can claim to be a scientific researcher without active participation and demonstration of study and work in a specific field. Cultural work and civic education, including the arts, social sciences, and natural sciences, is a privilege organized for the citizens of a civilized society, not a lightly self-defined position.

Academic institutions have been built over millennia to teach critical thinking both generally and in specialized fields. Persistent study and final theses prepare experts with the best possible qualifications to assess and produce new knowledge in their field. However, study methods and knowledge are common property and belong to everyone; therefore, academia cannot regulate or monopolize expertise in scientific fields. According to the CESCR, more than 170 signatory countries are indeed obliged to organize opportunities for their citizens to participate in scientific activities.

Articles UDHR 27 and ICESCR 15 encourage all those interested in scientific work to conduct independent research, study, and share their observations of the world for the world in the name of cultural and educational work. Scientific ethos begins with observation, documentation, and comparing research to known knowledge. The internet and artificial intelligence are tools that have created a unique opportunity for activities that were merely idealized at the time of the Human Rights Declaration 75 years ago. Moreover, engaging in environments where one can spar with others about their knowledge and skills creates good opportunities to contribute to a better, more functional civilization. It is each scientist’s duty to uphold the scientific method’s basic principles and criteria to foster the progressive improvement of knowledge.

The assertion of the right to participate in science is critical in today’s world, given the growing impact of science and technology on every aspect of our lives. From addressing global challenges like climate change to advancing personalized medicine, scientific progress shapes our future. Ensuring inclusive participation allows diverse perspectives and talents from various institutions and companies to contribute to solving these complex issues, ultimately benefiting humanity.

Sources

Joe Rogan Experience - 2127

Tapaus Weinstein ja Howard – Voiko hedelmällistä keskustelua syntyä tieteen ja perennialismin välille?

article, marko manninen

Johdanto

Terrence Howard on Hollywood-näyttelijä, muusikko ja itseoppinut monialainen tutkija, joka on esiintynyt kahdesti reilun kuukauden sisään eräässä maailman kuuluisimmista podcasteista – Joe Rogan Experience (JRE). Ensimmäinen esiintyminen oli jaksossa #2152 toukokuussa 2024, jolloin hän esitteli henkilökohtaisia kokemuksiaan ja ideoitaan luonnon toiminnasta ja periaatteista, jotka pohjautuvat Elämän Kukka-geometrian kolmiulotteiseen laajennukseen sekä muutamien kiistanalaisten tutkijoiden kuten John Keelyn, Walter Russellin, Marko Rodinin ja Nikola Teslan töihin ja kirjoituksiin.

Jaksoa on tähän mennessä katsottu yli kymmenen miljoonaa kertaa ja pelkästään sen alle tulleiden kommenttien määrä on pian 120 000. Jakso herätti siis laajaa huomiota – sekä haltioituneita puolustajia että ankaraa henkilökohtaisuuksiinkin kohdistuvaa vastustusta. Myös tieteellinen yhteisö on ottanut jyrkästi kantaa Howardin sanomisiin. Muun muassa YouTube-kanava ”Professor Dave Explains,” joka on tunnettu pseudotieteellisten aiheiden kriittisestä käsittelystä, julkaisi videon 19. toukokuuta 2024, jossa se lyttäsi Howardin teoriat täysin oppimattomina. Dave Farina ei omien sanojensa mukaan normaalisti vaivautuisi edes kommentoimaan tämän tasoisia esityksiä, mutta teki nyt poikkeuksen, koska kyseinen JRE-jakso oli saanut poikkeuksellisen paljon huomiota.

Myös podcast-isäntä saa osansa tässä kritiikissä, koska Roganin viimeaikainen vierailijoiden valinta ja hänen passiivisuutensa haastatteluissa on ollut monien mielestä edesvastuutonta. Julkisuuden henkilöillä on valtaa muovata suurten ihmisjoukkojen mielipiteitä. Professori Daven mukaan tällä olisi valtavia negatiivisia vaikutuksia populaaritieteen kentällä, jos asioita ei oikaistaisi. Samaan syyhyn vedoten myös teoreettisen fysiikan tutkija, YouTube-julkkis Sabine Hossenfelder julkaisi oman oikaisuvideon Howardista (0:19). Rogan on kuitenkin julkisesti kertonut, että hänen tarkoituksensa on antaa ääni toisinajattelijoille, jotta myös heidän näkemyksensä tulisivat julki ja niitä voitaisiin arvioida tasapuolisemmin. JRE:n julkaisema jakso, aiheesta kuin aiheesta, saavuttaa hetkessä miljoonia kuulijoita, johon liittyy laaja vaikutusvoima.

Howard toi ensimmäisessä esiintymisessään esiin amerikkalaisen kuuluisan kosmologin Neil deGrasse Tysonin, joka varhaisessa vaiheessa, kahdeksan vuotta sitten, oli käynyt läpi Howardin lähettämän 36-sivuiseen tutkimuspaperin sonnustaen sen tiheästi punaisilla korjausmerkinnöillä. Dialogia ei sen pohjalta syntynyt.

Kolmastoista kesäkuuta 2024, noin kuukausi Howardin esiintymisen jälkeen, Tyson jakoi seitsemäntoista minuutin vastinevideon, jossa hän kertoo suhtautumisestaan Howardin dokumenttiin. Vastaus on puolustuspuhe vertaisarvioinnista ja tieteen vaatimuksista. Tyson viittaa samalla Dunning-Kruger-efektiin eli ylivertaisuusvinoumaan – Howard tietää puhumistaan aiheista sen verran, että hän voi kuvitella olevansa asiantuntija ja kykenevänsä esittämään jotain uutta mullistavaa, mutta ei tarpeeksi tietääkseen, ettei hän ymmärrä erikoistuneiden alojen saavuttamaa tietoa. Tosin Howard kyseenalaistaa perustiedon, ei niinkään erikoistietoa.

Ylivertaisuusvinouman mukaan mitä huonompi henkilö on taidossa, sitä enemmän hän yliarvioi osaamistaan. Sellaiset ihmiset ovat usein väärän itsevarmuuden laaksossa. Tysonin kritiikin sanomana voisi ajatella, että lisää opiskelua ja nöyryyttä ohjaisi näyttelijän oikeille raiteille. Tämä on ollut omiaan nostamaan niskakarvoja sensitiivisissä kansalaisissa, joille tieteilijät, poliitikot ja rikkaat näyttäytyvät usein portinvartijoina omiin elitistisiin ympyröihinsä. Kaksijakoinen suhtautuminen näkyy hyvin jakson aiheuttamista kommenteista.

Howardin alkuperäisestä dokumentista on julkaistu lokakuussa 2021 laajennettu 162 sivuinen versio, josta voi saada laajemman kuvan hänen ajattelutavastaan ja ideoistaan. Tyson ei käsitellyt päivitettyä dokumenttia vastineessaan. Se olisi ollut aiheellista, kuten tässä analyysiartikkelissani tulen osoittamaan.

Howard esiintyi uudestaan 1. heinäkuuta JRE-jaksossa #2171 yhdessä amerikkalaisen matemaatikko Eric Weinsteinin kanssa, jolloin he pyrkivät syventymään tarkemmin Howardin teoreemoihin. Tätä keskustelua edelsi Weinsteinin ja kosmologian professori Brian Keatingin välinen keskustelu tieteellisestä integriteetistä ja Howardista tunnin mittaisessa podcast-nauhoituksessa. Howard oli kuunnellut sen ja päätellyt, että Weinsteinin suhtautuminen hänen ideoihinsa oli tarpeeksi kunnioittava, jotta kahdenkeskistä keskustelua voisi yrittää. Keating, Weinstein ja Rogan kuuluvat samaan ystäväpiiriin, joten Rogan kysyi Weinsteinilta asiaa ja järjesti podcast-tapaamisen Howardin kanssa. Weinstein on esiintynyt jo puolenkymmentä kertaa JRE:ssä ennen viimeisintä. Hän on nähtävästi ensimmäisiä julkisia ammattimatemaatikkoja, joka on yrittänyt edes jollain tasolla ymmärtää Howardin eksentristä ajatuksen juoksua.

Tässä artikkelissani keskityn kuvailemaan sitä, miten viimeisin tapaaminen Howardin ja Weinsteinin välillä meni, millaisia aiheita siinä nostettiin esiin ja tuliko mihinkään aiheeseen lisää selvyyttä. Tulkitsen podcast-jaksoa tieteellisen metodin ja perenniaalisen filosofian eli ikiaikaisen filosofian yhtymäkohtana. Se on mielestäni kiinnostava aina sosiologisesta näkökulmasta lähtien, puhumattakaan käytännön sovelluksista, joissa tietyt geometriset ja symmetriset muodot ovat keskeisiä.


Olen kirjoittanut kymmenen vuotta sitten kaksi tutkielmaani Elämän Kukka-geometriasta ja sen historiasta. Tämän lisäksi olen tutustunut modernin fundamentaalifysiikan tiettyihin yksityiskohtiin kahden viimeisimmän vertaisarvioidun tutkimukseni kautta (gammakoe, TGD). Tähän liittyen olen myös opiskellut Eric Weinsteinin Geometric Unity -mallia, joten JRE-jakson kokonaisuus on minulle jokseenkin tuttu ja ajankohtainen.

Tietoisuuden tieteistä ja taidoista (opus 6)

Tietoisuuden teorioista ja taidoista (opus 6)

broadcast

Tietoisuuden teorioista ja taidoista -esitelmä on pidetty Avartuva Ihmiskuva ry:n tiloissa Helsingissä 13. marraskuuta, 2023. Esittelen David Chalmersin määritelmän tietoisuuden ”helposta” ja ”vaikeasta” ongelmasta. ”Helppo” ongelma keskittyy aivotoimintaan liittyviin prosesseihin, kun taas ”vaikea” ongelma pyrkii selittämään subjektiivisen kokemuksen, joka tunnetaan myös nimellä kvalia.

Käyn läpi ryhmittelemiäni nykyaikaisen tietoisuustieteiden tutkimuksen suuntauksia, kuten ylemmän tason kognitiiviset teoriat, globaalin työskentelytilan teoriat, neuraaliset ja biologiset teoriat, sensorimotoriset teoriat, substantiiviset teoriat, dualistiset teoriat, kvanttimekaaniset teoriat, emergentit ja muut teoriat.

Käsittelin myös hiukan tarkemmin Giulio Tononin kehittämää Integroitu Informaatioteoriaa (IIT), joka määrittelee tietoisuuden aivojen kyvyn integroida informaatiota ja jonka keskeinen käsite on Phi Φ:n. Lisäksi tarkastelen Roger Penrosen ja Stuart Hameroffin Orkestroitu Objektiivinen Reduktio -teoriaa (Orch-OR), joka ehdottaa, että tietoisuus johtuu mikrotubulusten kvanttimekaanisista prosesseista. Lopuksi esittelen Matti Pitkäsen Topologinen Geometrodynamiikka -teoriaa (TGD), joka tarjoaa matemaattis-teoreettisen mallin tietoisuudelle, tajunnalle ja kognitiolle.

Esitelmä pohjautuu kesällä 2023 kirjoittamiin esseisiini Taorminan tietoisuustieteen konferenssista.

Tietoisuuden teorioista ja taidoista (opus 6)
Orchestrated objective reduction

Kvanttitietoisuusteorioiden sinfoniaa – Orkestroitu objektiivinen reduktio

article, marko manninen

Johdanto

Tässä blogikirjoituksessani jatkan Taorminan tietoisuuskonferenssin 2023 innoittamaa artikkelisarjaani, keskittyen viimeiseen pääpuheenvuoroon ja siihen liittyviin teemoihin.

Brittiläinen nobelpalkittu fyysikko Sir Roger Penrose esitti puheenvuorossaan Orkestroidun Objektiivisen Reduktion (Orch-OR) teoriaan perustuen ajatuksen, että ihmiskehon nopeat lihastoiminnot saattavat olla tietoisten päätösten seurausta, vaikkemme kykenisikään tietoisesti ohjaamaan toimintoja lihassolujen tasolla. Tämä korostaa tietoisuuden aktiivista roolia, kun taas monissa muissa reduktionistisissa teorioissa tietoisuudella on korkeintaan jälkijättöinen tahdottoman sivustakatsojan rooli, jos sitäkään.

Penrosen esitystä ei ole toistaiseksi saatavilla julkisesti, joten tarkastelen kirjoituksessani pääasiassa kvanttitietoisuusteorioiden perusteita ja Orch-OR-teoriaa yleisesti. Selitän teorioita hyödyntäen Justin Riddlen informatiivista Quantum Consciousness YouTube-videosarjaa aiheesta. Penrosen keynote-puheenvuoro on helpompi ymmärtää oikeassa kontekstissa, kun hänen teoriansa taustat ovat tiedossa.

Viimeisimmissä kirjoituksissani olen käsitellyt tietoisuuden teorioita, dualismia sekä subjektiivisuuden ja objektiivisuuden ontologista teemaa. Nämä kirjoitukset tarjoavat myös hyvän johdatuksen tähän blogikirjoitukseen sekä Orch-OR-teoriaan, joka on monitieteinen, samalla monimutkainen, mutta mielestäni mielenkiintoinen tutustumisen arvoinen teoria.

Lopuksi teen yhteenvetopohdinnan artikkelisarjasta kertoen miltä tietoisuuden teorioiden tutkimuskenttä näyttäytyy minulle kaiken tämän jälkeen.

A journey of intellectual exploration to subjective objectivities

Subjektiivisuuden puheenvuoro mielenfilosofiasta ja holistisuudesta

essee, marko manninen

Johdanto

Tarkastelen tässä esseessä subjektiivisuuden ja objektiivisuuden suhdetta tietoisuuden tutkimuksen kontekstissa. Käytän apuna uutta käsitettä, subjektiivisten objektiivisuuksien kehystä, joka pyrkii yhdistämään nämä kaksi usein vastakkaiseksi nähtyä olemisen kategoriaa. Kehys esittää subjektiivisuuden ja objektiivisuuden toisiinsa kietoutuneina käsitteinä, joka arvioidaan sen perusteella, kuinka laajasti niihin liittyvä kokemus ja tieto on jaettavissa, testattavissa, koettavissa ja ymmärrettävissä muiden tietoisten agenttien kesken.

Esseen tavoitteena on pohtia, miten tämä uusi kehys voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin tietoisuuden luonnetta ja sen suhdetta niin kutsuttuun objektiiviseen todellisuuteen. Tarkastelen myös kritiikkiä, jota voidaan esittää subjektiivisten objektiivisuuksien kehystä kohtaan. Lopuksi mietin, voisiko tietoisuuden teoria pohjautua holistisempaan näkemykseen subjektiivisuuden ja objektiivisuuden suhteesta, olla transformatiivinen, jopa kokemuksellinen, ymmärrystä välittävä teoria, ei vain ontologioita erotteleva kuvaus jostain, joka vaikuttaa kaihtavan formaalia käsittelyä ja materiaalisten anturien kosketusta?

Esseeni on jatkoa Taorminan tietoisuuden tieteiden konferenssissa 2023 nousseista kysymyksistä, joita olen käsitellyt kolmessa edellisessä artikkelissani: Onko dualismi realismia? Entä tekoälyn vallankumous?, Taorminan tietoisuuskonferenssi ja Anil Sethin tutkimukset, Markovin dynamiikka ja tietoisuus sekä reilu vuosi sitten kirjoittamassani esseessä Mielen ja materian kitkasta tietoisuuskvantteihin.

Dualistic future realism

Onko dualismi realismia? Entä tekoälyn vallankumous?

article, marko manninen

David Chalmersin esitys Taorminassa 2023

Jatkan tässä artikkelissa katsausta toukokuussa 2023 pidettyyn tietoisuustieteen konferenssiin Sisilian Taorminassa. Nostin edellisessä artikkelissa esiin neurotieteilijä Anil Sethin pääpuheenvuoron sekä tietoisuuden teoriat. Nyt käsittelen David Chalmersin dualistista filosofiaa sekä hänen pääpuheenvuoroansa “Could a Large Language Model be Conscious?”

David Chalmers on yksi aikamme kuuluisimmista mielen filosofeista. Hän opiskeli matematiikkaa perustutkintotasolla Adelaiden yliopistossa Australiassa ja suoritti tohtorintutkintonsa filosofiassa ja kognitiotieteissä Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa. Nykyään Chalmers toimii filosofian ja neurotieteen professorina sekä Mind, Brain, and Consciousness -keskuksen johtajana New Yorkin yliopistossa. Hän on myös filosofian professori Australian kansallisessa yliopistossa. Chalmers on tehnyt merkittävää työtä filosofian, neurotieteen ja tietotekniikan rajapinnoilla. Hänen viimeisin 2022 julkaistu kirjansa ”Reality+: Virtual Worlds and the Problems of Philosophy” käsittelee virtuaalimaailmojen ja ei-virtuaalisten maailmojen universumia sekä todellisuutta.

Old Town, Taormina, Sicilia

Taorminan tietoisuuskonferenssi ja Anil Sethin tutkimukset

article, marko manninen

Katsaus tietoisuuden tutkimuksen jäävuoren huippuun

The Science of Consciousness -konferenssi (TSC) on merkittävä tietoisuuden tutkimuksen foorumi, joka on houkutellut osallistujia eri tieteenaloilta ympäri maailmaa jo 29 vuoden ajan. Se on suurin ja pisimpään jatkunut tapahtuma tällä alalla. Vuosittain eri maissa ja paikkakunnilla järjestettävä TSC tarjoaa kattavan yleiskuvan tietoisuuden tieteen ja tutkimuksen nykytilasta.

Minun havaintoni on, että näiden vuosikymmenten aikana tietoisuuden tutkimuksesta on tullut salonkikelpoista useimmissa tieteenaloissa. Vielä 90-luvulla sitä pidettiin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä filosofien ajanvietteenä ja epätieteellisenä spekulointina. Kuitenkin neurotieteen kyvyn myötä tunkeutua yhä syvemmin aivojen kognitiivisiin toimintoihin, tietoisuuden tutkimus on saanut yhä vahvemman jalansijan akatemiassa myös niissä tiedekunnissa, joihin sen ei ole perinteisesti katsottu istuvan kovin hyvin.

Tänä vuonna tietoisuustieteen konferenssi pidettiin Sisilian Taorminassa, antiikin aikaisessa vuoristokaupungissa, toukokuun lopulla. Mahtavat maisemat ja inspiroiva ympäristö antoivat lisävoimia tähän vaativaan opiskelujaksoon. Viikon mittainen tapahtuma käsitti työpajoja, puheenvuoroja, posteriesityksiä ja sosiaalisia keskustelutapahtumia, joiden tarkoituksena on edistää monitieteistä tietoisuuden tutkimusta. Mukana oli satoja esityksiä ja osallistujia. Osallistuin kevätlomallani ensimmäistä kertaa konferenssiin teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkäsen kanssa. Pitkänen piti tilaisuudessa oman esityksensä kvanttibiologiasta ja Topologisesta Geometrodynamiikasta.

Vertaisarviointi tutuksi, tunnetuksi ja tieteellisen julkaisijan tueksi (opus 5)

broadcast

Haastattelen Zoom-tapaamisessa Itä-Suomen Yliopiston historian maisteri ja filosofian maisteri Ari J. Tervashonkaa. Väitöstutkijana ja suomalaisen metodologiayhdistyksen puheenjohtajana hänellä on hyvä näköalapaikka vertaisarvioinnin historiaan ja käytäntöihin. Miten vertaisarvioinnin prosessit ovat kehittyneet historian varrella ja miksi siitä on tullut tieteen tekemisen peruskäytäntöjä? Voiko kuka tahansa esimerkiksi kansalaistieteilijän roolissa lähettää artikkelinsa vertaisarviointiin ja saada tutkimuksellensa tieteellisen julkaisun statuksen? Muun muassa näistä ja Arin omista viimeaikaisista projekteista juttelemme Mesokosmoksen viidennessä Broadcast-videoteoksessa.

Vertaisarviointi tutuksi, tunnetuksi ja tieteellisen julkaisijan tueksi (opus 5)

Mikrokosminen yhteislävistys valon ja energian ihmeelliseen maailmaan (opus 4)

broadcast

Esittelen tällä videolla Tandem Piercer Experimentin eli yhteislävityskokeen, jonka on kehittänyt yhdysvaltalainen keksijä ja elektroniikkainsinööri Eric Reiter. Koe on yhdistelmä fysikaalisia mittauksia, jotka suoritetaan varta vasten rakennetulla laitteistolla, ohjelmistolla ja gammasäteilylähteellä.

Käyn seuraavaksi läpi koejärjestelyn eri osat ja vaiheet antaakseni yleiskuvan siitä mitä kokeessa tapahtuu. Videolla esiintyy myös Eric Reiter itse sekä suomalainen teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkänen. Lopuksi pohdin kokeen tarkoitusta ja merkitystä luonnonfilosofian ja kansalaistieteen näkökulmasta.

Huom. blogikirjoitus sisältää videon synopsiksen.

Mikrokosminen yhteislävistys valon ja energian ihmeelliseen maailmaan (opus 4)