Christmas tree with clocks - Annie Spratt

Faktoista, joogasutrista, kvanteista ja KalpaTarusta (episodi 42)

podcast

Vuosi lähestyy loppuaan. Rauhoitumme Mesokosmoksessakin Joulun viettoon ja uuden vuoden vaihtoon.

Yksi asia, mikä tänä vuonna on ollut hienoa nähdä on se, että kirjat käyvät taas kaupaksi. Äänikirjat, podcastit, mutta myös kovakantiset. Kirjastoautojen nuoruuden suurkuluttajana en voi sille mitään, että tietyt kirjat on vain saatava käsinkosketeltavina ja plarattavina versioina kirjahyllyyni. Tänä vuonna sinne eksyi myös kirja nimeltä “Kvanttilainen todellisuus”, jonka on kirjoittanut filosofian tohtori, fysiikan tutkija ja Kalpataru praktiikan harjoittaja Tarja Kallio-Tamminen jo vuonna 2006. Luettuani puolet kirjasta vaikutuin sen selkeydestä käsitellä aihealuetta. Päätin kysyä Tarjalta, jos hän suostuisi haastatteluun sen tiimoilta ja ilokseni hän suostui.

Seuraava puolentoista tunnin haastattelu on nauhoitettu Tarjan luona Kauklahdella. Hörppäämme teen makoisten leipien kera ja käymme käsiksi moniulotteiseen aiheeseen. Kuulet haastattelussa Tarjan motiivit kirjan kirjoittamiselle sekä aimo annoksen historiallista johdantoa siihen, miten kvanttifysiikan synty ja kehittyminen 1900-luvulla sotki pahemman kerran mekanistisen maailmankuvan muodostumista viimeiseksi ja lopulliseksi ihmiskunnan perinnöksi.

Mikä kvanttimekaniikan todellisuuskuvassa on erilaista verrattuna klassisiin maailmanselityksiin? Antaako se aiheen vain tekniselle kehitykselle vai löytyykö sovelluskohteita myös ihmistieteistä? Mitä on kvanttikognitio? Miksi niin useat aihealueen tutkijat on akatemiassa leimattu toisinajattelijoiksi? Vai onko se leima jo pikkuhiljaa haihtumassa, koska monialaisia ja poikkitieteellisiä idän- ja lännen filosofian tutkijoita on alkanut esiintymään enenevissä määrin? Tulevaisuus tietää. Tämä jakso antaa yhden näkökulman, miten kohtaaminen on onnistunut erään tutkijan elämässä.

Minä luulen, että sinusta vain tuntuu siltä kuin tietäisit sen

– Ludwig Wittgenstein

Linkkejä

YouTube: Kvanttikognitio esitelmä

Helsingin Sanomien artikkeli: Kvanttifysiikka haastaa arkitotuuksia

Kvanttilainen todellisuus -kirja

Wiki: Tarja Kallio-Tamminen

http://kalpataru.fi

Kuva

Copyright © Annie Spratt on Unsplash

2 kommenttia artikkeliin ”Faktoista, joogasutrista, kvanteista ja KalpaTarusta (episodi 42)

  1. Klassinen todennäköisyys on vahva määritelmä usean objektin QM-systeemissä, ja viittaa diagonaaliseen tiheysmatriisiin. Siten Kallio-Tammisenkin määritelmät päätyivät pitämään vain ei-kommutatiivisia suureita sellaisina, joilla on päinvastaisia kvanttitodennäköisiä tiloja.
    Kaksi systeemiä muodostavat tilan
    |s> o |t>.
    Operaattori, joka on ensimmäisen tilan mitattava suure, lasketaan ensimmäisestä objektista eikä toisesta: A o I ja sama tai mikä tahansa toisen objektin suure olisi I o B. Nämä operoivat perätysten (muodostaen esim. ominaisarvot):
    (I o B) (A o I) |s> o |t>
    = (I o B) A|s> o I |t>
    = A|s> o B |t>
    = (A o I ) I |s> o B |t>
    = (A o I ) (I o B) |s> o |t>
    mistä seuraa identiteetti (A o I ) (I o B) = (I o B) (A o I).

    Jos kaksitasosysteemit ovat esim. tilassa c *(01-10), operaattorin A=B=diag(1,-1) kannassa kummallekin suureelle, tämä ei ole klassisen todennäköisyyden tila suureiden välillä. Kommutaattorin voi laskea myös matriiseille, ja jos ajatellaan, että jotain on mahdollista mitata (ja myös epädeterministisesti), kyseessä on varmaan von Neumannin mittaus, ja voidaan tehdä myös varsinaisen mittaustapahtuman jälkeinen tila projektioille P- =diag(1,0) ja P+ = diag(0,1), jotka kummankin objektin tapauksessa operoivat osittaiseen jälkeen diag (1/2, 1/2). Kaikki 4×4-matriisielementit ovat M12=M21=-1/2, M11=M22=1/2 tai nollia.

    Kun mitataan ensimmäinen objekti ensin, koko tilan tiheysmatriisiin jää joko vasen yläkulma tai oikea alakulma. Esim. todennäköisyydellä 0.5 normoitu lopputila, joka liittyy operaattoriin P- on diag(0,1,0,0) ja vastaavasti P+: diag(0,0,1,0). Mitattaessa toinen objekti 4×4-matriisiin jäävät elementit M(00-02-20-22) tai M(11-13-31-33), missä myös jälkimmäisen P+ mittauksen tuottaessa tilan 1 toiselle objektille, lopputila on diag(0,1,0,0), missä sen todennäköisyyden tulee muissakin tapauksissa olla sama.

    Molempien tilojen yhtäaikainen Neumann-mittaus, joka ei sekään ole sama kuin 4×4-suureiden peräkkäiset mittaukset, voidaan tehdä operaattorilla P_–… P_-+ jne. joka on tietysti muotoa diag(1,0,0,0) jne. ja on seuraus tensoritulosta P- o P-….

    Kun näitä yhdistetyn systeemin erillisiä suureita vertaa yhden objektin paikkaan ja liikemäärään ei ehkä kannata pitää jälkimmäistä sellaisena, missä kaksi suuretta ovat kuvaamattomat samassa kuvassa, vaan ongelma on täysin päinvastainen, sillä paikka ja liikemäärä ovat yhden Hilbertin avaruuden suureita, joiden arvot ovat yhdessä tilassa tai aaltofunktiossa määritelty, ja paikan Fourier-muunnoksenkaltainen muunnos on ikäänkuin kannanvaihto tai sellaisen vektoreiden esitys samassa kannassa. Esitys on siis sama, jolloin siihen mahtumattomuus on jokin mitä tapahtuu.

    Tykkää

  2. Erinomaista pohdintaa. Kiitos. Mitä onkaan mieli ja mitä on ajatus? Aivan kuten voi kysyä mitä on avaruus ( en tarkoita teoriaa,missä ns.hot pisteessä kaasuuntuminen jne.alkoi) vaan makrokosmos mikrokosmoksessa – ja kuitenkin vain yksi olemassaolo…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.