Tietoisuuden tieteistä ja taidoista (opus 6)

Tietoisuuden teorioista ja taidoista (opus 6)

broadcast

Tietoisuuden teorioista ja taidoista -esitelmä on pidetty Avartuva Ihmiskuva ry:n tiloissa Helsingissä 13. marraskuuta, 2023. Esittelen David Chalmersin määritelmän tietoisuuden ”helposta” ja ”vaikeasta” ongelmasta. ”Helppo” ongelma keskittyy aivotoimintaan liittyviin prosesseihin, kun taas ”vaikea” ongelma pyrkii selittämään subjektiivisen kokemuksen, joka tunnetaan myös nimellä kvalia.

Käyn läpi ryhmittelemiäni nykyaikaisen tietoisuustieteiden tutkimuksen suuntauksia, kuten ylemmän tason kognitiiviset teoriat, globaalin työskentelytilan teoriat, neuraaliset ja biologiset teoriat, sensorimotoriset teoriat, substantiiviset teoriat, dualistiset teoriat, kvanttimekaaniset teoriat, emergentit ja muut teoriat.

Käsittelin myös hiukan tarkemmin Giulio Tononin kehittämää Integroitu Informaatioteoriaa (IIT), joka määrittelee tietoisuuden aivojen kyvyn integroida informaatiota ja jonka keskeinen käsite on Phi Φ:n. Lisäksi tarkastelen Roger Penrosen ja Stuart Hameroffin Orkestroitu Objektiivinen Reduktio -teoriaa (Orch-OR), joka ehdottaa, että tietoisuus johtuu mikrotubulusten kvanttimekaanisista prosesseista. Lopuksi esittelen Matti Pitkäsen Topologinen Geometrodynamiikka -teoriaa (TGD), joka tarjoaa matemaattis-teoreettisen mallin tietoisuudelle, tajunnalle ja kognitiolle.

Esitelmä pohjautuu kesällä 2023 kirjoittamiin esseisiini Taorminan tietoisuustieteen konferenssista.

Tietoisuuden teorioista ja taidoista (opus 6)
Orchestrated objective reduction

Kvanttitietoisuusteorioiden sinfoniaa – Orkestroitu objektiivinen reduktio

article, marko manninen

Johdanto

Tässä blogikirjoituksessani jatkan Taorminan tietoisuuskonferenssin 2023 innoittamaa artikkelisarjaani, keskittyen viimeiseen pääpuheenvuoroon ja siihen liittyviin teemoihin.

Brittiläinen nobelpalkittu fyysikko Sir Roger Penrose esitti puheenvuorossaan Orkestroidun Objektiivisen Reduktion (Orch-OR) teoriaan perustuen ajatuksen, että ihmiskehon nopeat lihastoiminnot saattavat olla tietoisten päätösten seurausta, vaikkemme kykenisikään tietoisesti ohjaamaan toimintoja lihassolujen tasolla. Tämä korostaa tietoisuuden aktiivista roolia, kun taas monissa muissa reduktionistisissa teorioissa tietoisuudella on korkeintaan jälkijättöinen tahdottoman sivustakatsojan rooli, jos sitäkään.

Penrosen esitystä ei ole toistaiseksi saatavilla julkisesti, joten tarkastelen kirjoituksessani pääasiassa kvanttitietoisuusteorioiden perusteita ja Orch-OR-teoriaa yleisesti. Selitän teorioita hyödyntäen Justin Riddlen informatiivista Quantum Consciousness YouTube-videosarjaa aiheesta. Penrosen keynote-puheenvuoro on helpompi ymmärtää oikeassa kontekstissa, kun hänen teoriansa taustat ovat tiedossa.

Viimeisimmissä kirjoituksissani olen käsitellyt tietoisuuden teorioita, dualismia sekä subjektiivisuuden ja objektiivisuuden ontologista teemaa. Nämä kirjoitukset tarjoavat myös hyvän johdatuksen tähän blogikirjoitukseen sekä Orch-OR-teoriaan, joka on monitieteinen, samalla monimutkainen, mutta mielestäni mielenkiintoinen tutustumisen arvoinen teoria.

Lopuksi teen yhteenvetopohdinnan artikkelisarjasta kertoen miltä tietoisuuden teorioiden tutkimuskenttä näyttäytyy minulle kaiken tämän jälkeen.

A journey of intellectual exploration to subjective objectivities

Subjektiivisuuden puheenvuoro mielenfilosofiasta ja holistisuudesta

essee, marko manninen

Johdanto

Tarkastelen tässä esseessä subjektiivisuuden ja objektiivisuuden suhdetta tietoisuuden tutkimuksen kontekstissa. Käytän apuna uutta käsitettä, subjektiivisten objektiivisuuksien kehystä, joka pyrkii yhdistämään nämä kaksi usein vastakkaiseksi nähtyä olemisen kategoriaa. Kehys esittää subjektiivisuuden ja objektiivisuuden toisiinsa kietoutuneina käsitteinä, joka arvioidaan sen perusteella, kuinka laajasti niihin liittyvä kokemus ja tieto on jaettavissa, testattavissa, koettavissa ja ymmärrettävissä muiden tietoisten agenttien kesken.

Esseen tavoitteena on pohtia, miten tämä uusi kehys voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin tietoisuuden luonnetta ja sen suhdetta niin kutsuttuun objektiiviseen todellisuuteen. Tarkastelen myös kritiikkiä, jota voidaan esittää subjektiivisten objektiivisuuksien kehystä kohtaan. Lopuksi mietin, voisiko tietoisuuden teoria pohjautua holistisempaan näkemykseen subjektiivisuuden ja objektiivisuuden suhteesta, olla transformatiivinen, jopa kokemuksellinen, ymmärrystä välittävä teoria, ei vain ontologioita erotteleva kuvaus jostain, joka vaikuttaa kaihtavan formaalia käsittelyä ja materiaalisten anturien kosketusta?

Esseeni on jatkoa Taorminan tietoisuuden tieteiden konferenssissa 2023 nousseista kysymyksistä, joita olen käsitellyt kolmessa edellisessä artikkelissani: Onko dualismi realismia? Entä tekoälyn vallankumous?, Taorminan tietoisuuskonferenssi ja Anil Sethin tutkimukset, Markovin dynamiikka ja tietoisuus sekä reilu vuosi sitten kirjoittamassani esseessä Mielen ja materian kitkasta tietoisuuskvantteihin.

Dualistic future realism

Onko dualismi realismia? Entä tekoälyn vallankumous?

article, marko manninen

David Chalmersin esitys Taorminassa 2023

Jatkan tässä artikkelissa katsausta toukokuussa 2023 pidettyyn tietoisuustieteen konferenssiin Sisilian Taorminassa. Nostin edellisessä artikkelissa esiin neurotieteilijä Anil Sethin pääpuheenvuoron sekä tietoisuuden teoriat. Nyt käsittelen David Chalmersin dualistista filosofiaa sekä hänen pääpuheenvuoroansa “Could a Large Language Model be Conscious?”

David Chalmers on yksi aikamme kuuluisimmista mielen filosofeista. Hän opiskeli matematiikkaa perustutkintotasolla Adelaiden yliopistossa Australiassa ja suoritti tohtorintutkintonsa filosofiassa ja kognitiotieteissä Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa. Nykyään Chalmers toimii filosofian ja neurotieteen professorina sekä Mind, Brain, and Consciousness -keskuksen johtajana New Yorkin yliopistossa. Hän on myös filosofian professori Australian kansallisessa yliopistossa. Chalmers on tehnyt merkittävää työtä filosofian, neurotieteen ja tietotekniikan rajapinnoilla. Hänen viimeisin 2022 julkaistu kirjansa ”Reality+: Virtual Worlds and the Problems of Philosophy” käsittelee virtuaalimaailmojen ja ei-virtuaalisten maailmojen universumia sekä todellisuutta.

Old Town, Taormina, Sicilia

Taorminan tietoisuuskonferenssi ja Anil Sethin tutkimukset

article, marko manninen

Katsaus tietoisuuden tutkimuksen jäävuoren huippuun

The Science of Consciousness -konferenssi (TSC) on merkittävä tietoisuuden tutkimuksen foorumi, joka on houkutellut osallistujia eri tieteenaloilta ympäri maailmaa jo 29 vuoden ajan. Se on suurin ja pisimpään jatkunut tapahtuma tällä alalla. Vuosittain eri maissa ja paikkakunnilla järjestettävä TSC tarjoaa kattavan yleiskuvan tietoisuuden tieteen ja tutkimuksen nykytilasta.

Minun havaintoni on, että näiden vuosikymmenten aikana tietoisuuden tutkimuksesta on tullut salonkikelpoista useimmissa tieteenaloissa. Vielä 90-luvulla sitä pidettiin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä filosofien ajanvietteenä ja epätieteellisenä spekulointina. Kuitenkin neurotieteen kyvyn myötä tunkeutua yhä syvemmin aivojen kognitiivisiin toimintoihin, tietoisuuden tutkimus on saanut yhä vahvemman jalansijan akatemiassa myös niissä tiedekunnissa, joihin sen ei ole perinteisesti katsottu istuvan kovin hyvin.

Tänä vuonna tietoisuustieteen konferenssi pidettiin Sisilian Taorminassa, antiikin aikaisessa vuoristokaupungissa, toukokuun lopulla. Mahtavat maisemat ja inspiroiva ympäristö antoivat lisävoimia tähän vaativaan opiskelujaksoon. Viikon mittainen tapahtuma käsitti työpajoja, puheenvuoroja, posteriesityksiä ja sosiaalisia keskustelutapahtumia, joiden tarkoituksena on edistää monitieteistä tietoisuuden tutkimusta. Mukana oli satoja esityksiä ja osallistujia. Osallistuin kevätlomallani ensimmäistä kertaa konferenssiin teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkäsen kanssa. Pitkänen piti tilaisuudessa oman esityksensä kvanttibiologiasta ja Topologisesta Geometrodynamiikasta.

The Ancient Greek Amphitheater of Taormina

Markovin dynamiikka ja tietoisuus

article, marko manninen

Donald Hoffman ja tietoisten agenttien teoria

Donald Hoffman, kognitiivisen tieteen emeritusprofessori Kalifornian yliopistosta, on tunnettu rohkeista ja provosoivista teorioistaan. Hänen pian julkaistava (24.6.2023) artikkelinsa ”Conscious Agents and the Subatomic World” on kirjoitettu yhdessä kollegoidensa Chetan Prakashin ja Swapan Chattopadhyayn kanssa. Teoria perustuu Markovin dynamiikan ja tietoisten agenttien konsepteihin, jotka pyrkivät viemään tietoisuuden tutkimuksen määrittelyn uudelle tasolle.

Hoffmanin mukaan tietoisuuden tieteellisen teorian tulisi lopulta pystyä ennustamaan kaikki alkeishiukkasten (bosonien, leptonien, kvarkkien) ominaisuudet, kuten niiden massan, liikemäärän, energian ja spinin. Hoffmanin teoria ulottuu itse asiassa ajan ja avaruuden tuolle puolen. Hän käyttää usein fraasia ”tuomittu avaruusaika” ja mainitsee säieteoreetikot kuten David Grossin, Edward Wittenin ja Nima Arkani-Hamedin, jotka hänen mukaansa ovat jo valmiita luopumaan klassisesta Newtonilaisesta ja Einsteinilaisesta avaruusajasta.

Hoffmanin esityksen tarkoitus on haastaa fysikalistiset ja reduktionistiset käsitykset tietoisuudesta ja sen roolista maailmankaikkeudessa. Hänen mukaansa tietoisuus ei ole vain passiivinen havainnoija, vaan aktiivinen osallistuja, joka muokkaa ja määrittää fyysisen todellisuuden luonnetta. Evoluutio on kehittänyt meidät näkemään todellisuuden käyttöliittymänä, ei sen suoraan takaista todellisuutta.

Forum Humanum 25 verkkoluentoa 2021-2022

Forum Humanumin 25 verkkoluentoa kausina 2021-2022

article

Mesokosmoksella on ollut kunnia järjestää kahden kuluneen vuoden aikana Forum Humanumin verkkoluentoja. Syksyllä 2021 järjestimme kahdeksan luentoa, keväällä 2022 kymmenen luentoa ja syksyllä 2022 seitsemän luentoa. Näistä tulee yhteensä 25 luentoa, joissa on ollut mukana näyttävä, kirjava ja ennen kaikkea viisas kaarti suomalaisia hengen tieteilijöitä, tutkijoita ja elämän ihmettelijöitä. Olen koonnut tähän artikkeliin kaikki luennot helposti saatavilla olevina linkkeinä.

Ensimmäistä kertaa Forum Humanumin historian aikana saimme nyt taltioitua sitä antia, jota pääkaupunkiseudulla olemme voineet nauttia jo vuosikymmenien ajan. Kiittää tästä voi tavallaan koronaa! Verkkoluentojen kokemukset ovat olleet todella positiivinen yllätys. Tilaisuudet ovat toteutuneet jouhevasti. Muutamassa kuukaudessa epävarmoissa ikäluokissa kehkeytyi siinä määrin tekniikan taitajia, että kamerat, mikrofonit ja tietokoneet vaikuttavat nyt olevan kaikilla hyvin hyppysissä.

Zoom-kokouksissa on käsitelty koskettavia henkilökohtaisia tarinoita – hiljennytty, kuultu ja keskusteltu tiiviisti ja yhteisymmärrystä hakevassa hengessä. Mielestäni tässä on onnistuttu varsin hyvin ainakin palautteen perusteella. Luentojen jälkeinen paneelimainen keskustelu (mukana luennoitsijan lisäksi mm. Mauri Lehtovirta, Sinikka Haapanen ja Inkeri Sava) on lähes poikkeuksetta venynyt tunnin mittaiseksi ja pidempäänkin yöhön olisi usein voitu jatkaa. Toivomme, että osa tästä innosta on välittynyt sekä paikalla olijoille että kuulijoille striimien kautta, vaikka viiveinen ääni ja kuva joskus syövätkin hetkessä elämisen tunnetta.

Vertaisarviointi tutuksi, tunnetuksi ja tieteellisen julkaisijan tueksi (opus 5)

broadcast

Haastattelen Zoom-tapaamisessa Itä-Suomen Yliopiston historian maisteri ja filosofian maisteri Ari J. Tervashonkaa. Väitöstutkijana ja suomalaisen metodologiayhdistyksen puheenjohtajana hänellä on hyvä näköalapaikka vertaisarvioinnin historiaan ja käytäntöihin. Miten vertaisarvioinnin prosessit ovat kehittyneet historian varrella ja miksi siitä on tullut tieteen tekemisen peruskäytäntöjä? Voiko kuka tahansa esimerkiksi kansalaistieteilijän roolissa lähettää artikkelinsa vertaisarviointiin ja saada tutkimuksellensa tieteellisen julkaisun statuksen? Muun muassa näistä ja Arin omista viimeaikaisista projekteista juttelemme Mesokosmoksen viidennessä Broadcast-videoteoksessa.

Vertaisarviointi tutuksi, tunnetuksi ja tieteellisen julkaisijan tueksi (opus 5)
Emergence of Living Canvas

Mielen ja materian kitkasta tietoisuuskvantteihin (episodi 43)

essee, marko manninen, podcast

Käsittelen tässä esseessäni tietoisuuden suhdetta materiaan. Suhdetta kutsutaan myös mieli-keho-ongelmaksi, josta on noussut arkkityyppinen, suorastaan kliseinen taistelu eri todellisuuskuvien välillä.

Aiheeseen liittyy monia keskeisiä kysymyksiä, kuten: Luovatko aivot neuronien, dendriittien ja synapsien yhteispelillä tietoisuuden? Onko tietoisuus aivoissa, kehossa vai kehon ulkopuolella? Kenties keho on vain projektio tietoisuudessa tai me olemme simulaatioita biteistä koostuvassa matrixissa, aivoja tankeissa. Kehittyikö tietoisuus parantuneesta keskittymiskyvystä, jonka avulla kehittyneemmät eläimet sopeutuivat pelkkää refleksimäistä reagointia paremmin muuttuvaan ympäristöön? Voiko tietoisuus olla kollektiivinen, peräti universaali? Voidaanko tietoisuutta edes määritellä tarpeeksi hyvin, että sillä olisi käytännön merkitystä tieteissä?

Kysymykset tietoisuudesta ovat kiinnostaneet myös varhaisia kvanttimekaniikan perustajia. Onko kvantti-ilmiöillä analogista tai suorempaa yhteyttä tietoisuuteen? Voiko tietoisuus vaikuttaa mikroskooppisen tason kvantti-ilmiöihin? Onko meillä perusteita ajatella, että tietoisuus onkin se jakamaton atomi tai prinsiippi, josta fyysinen materia ja vuorovaikutusvoimat lopulta periytyvät? Ehkä tietoisuus aiheuttaa kvanttikentät ja sitä kautta koko makrokosmisen ilmiömaailman, jota voimme nykyään tutkia monimutkaisten teknisten laitteiden ja tieteellisten teorioiden avulla varsin perusteellisesti. Voimme myös asettaa kysymyksen, onko tietoisuus uniikki muusta maailmasta riippumaton ominaisuus.

Tarkastelen, miten kvanttimystiikaksi nimitetty ajattelutapa nivoutuu historiallisesti keskusteluun tietoisuudesta. Esittelen esoterismista lähtien erilaisia vaihtoehtoja ja filosofisia näkökulmia, joilla ongelmaa on pyritty käsittelemään viime vuosisatoina niin idässä kuin lännessä. Pohdiskeleva esseeni esittää ja jättää avoimeksi kysymyksiä enemmän kuin pyrkii ratkaisemaan niitä. Toivottavasti kirjoitus voi kuitenkin toimia virikkeenä nykyaikaiseen keskusteluun tietoisuudesta.

Christmas tree with clocks - Annie Spratt

Faktoista, joogasutrista, kvanteista ja KalpaTarusta (episodi 42)

podcast

Vuosi lähestyy loppuaan. Rauhoitumme Mesokosmoksessakin Joulun viettoon ja uuden vuoden vaihtoon.

Yksi asia, mikä tänä vuonna on ollut hienoa nähdä on se, että kirjat käyvät taas kaupaksi. Äänikirjat, podcastit, mutta myös kovakantiset. Kirjastoautojen nuoruuden suurkuluttajana en voi sille mitään, että tietyt kirjat on vain saatava käsinkosketeltavina ja plarattavina versioina kirjahyllyyni. Tänä vuonna sinne eksyi myös kirja nimeltä “Kvanttilainen todellisuus”, jonka on kirjoittanut filosofian tohtori, fysiikan tutkija ja Kalpataru praktiikan harjoittaja Tarja Kallio-Tamminen jo vuonna 2006. Luettuani puolet kirjasta vaikutuin sen selkeydestä käsitellä aihealuetta. Päätin kysyä Tarjalta, jos hän suostuisi haastatteluun sen tiimoilta ja ilokseni hän suostui.

Seuraava puolentoista tunnin haastattelu on nauhoitettu Tarjan luona Kauklahdella. Hörppäämme teen makoisten leipien kera ja käymme käsiksi moniulotteiseen aiheeseen. Kuulet haastattelussa Tarjan motiivit kirjan kirjoittamiselle sekä aimo annoksen historiallista johdantoa siihen, miten kvanttifysiikan synty ja kehittyminen 1900-luvulla sotki pahemman kerran mekanistisen maailmankuvan muodostumista viimeiseksi ja lopulliseksi ihmiskunnan perinnöksi.

Mikä kvanttimekaniikan todellisuuskuvassa on erilaista verrattuna klassisiin maailmanselityksiin? Antaako se aiheen vain tekniselle kehitykselle vai löytyykö sovelluskohteita myös ihmistieteistä? Mitä on kvanttikognitio? Miksi niin useat aihealueen tutkijat on akatemiassa leimattu toisinajattelijoiksi? Vai onko se leima jo pikkuhiljaa haihtumassa, koska monialaisia ja poikkitieteellisiä idän- ja lännen filosofian tutkijoita on alkanut esiintymään enenevissä määrin? Tulevaisuus tietää. Tämä jakso antaa yhden näkökulman, miten kohtaaminen on onnistunut erään tutkijan elämässä.